Tekstit

Äiti ja opiskelija

Kuva
Tämän ja edellisen postauksen välissä on ehtinyt tapahtua jo paljon uutta. Lapset aloitti maanantaina päiväkodin ja mulla alkoi keskiviikkona opiskelut. Outoa sanoa, että olen opiskelija. Nämä kolme päivää ollaan tutustuttu kouluun, opettajiin ja ryhmäläisiin, tehty käytännön juttuja (saatu opiskelijakorttikuvat, kirjastokortit, kulkuleimajuttu jne) ja käyty läpi koulun sääntöjä ja tutkinnon osa-alueita. Maanantaina alkaa varsinainen opiskelu, en malta odottaa!Jännitys on poissa.Fiilis siis on melko innostunut, kun turha jännitys on poissa ja kavereitakin on jo löytynyt. Oon tosi innoissani siitä, että saan tutustua itseeni paremmin. Pian opin, millainen opiskelija olen. Sillä onhan aikuisena erilaista opiskella motivaation kanssa, kuin teininä pakotettuna. Lasten päiväkoti alkoi mainiosti, ensimmäisenä päivänä säästyttiin kaikki kyyneliltä. Miehelle tuntuu olevan kovempi paikka, kun pieni Robin on jäänyt nyt parina päivänä itkien päiväkotiin. Yleensä mä olen se herkempi osapuoli, mut…

Viisi vuotta kotiäitinä

Kuva
Tunteet heittelee. Sydäntä puristaa, kurkussa tuntuu pala, hymy hyytyy ajatuksesta. Samalla innostus valtaa mielen, uuden aloittaminen tuntuu mahtavalta ja kaikki tuntuu oikealta juuri nyt.
Tänään alkoi viimeinen viikko kotiäitiyttä. Ensi maanantaina yksi aikakausi meidän elämässä päättyy. Jos olisin viime vuonna ollut tässä tilanteessa, en olisi ollut valmis. Tällä hetkellä olen enemmän kuin valmis. Sen tiedän siitä, että innostun kun ajattelen, että saan omia menoja, omaa elämää ja itsenäistyn taas hieman. Välillä muut perheessä joustaa mun aikataulujen takia, enkä ole aina se joka vain menee muiden mukana. Pääsen tekemään omia juttuja. Vaikka olenkin todella mukavuudenhaluinen, hyppy tuntemattomaan tuntuu juuri nyt aika hyvältä. Jännittävältä - mutta hyvältä. Saan kokeilla omilla voimillani pärjäänkö. Uskon että pärjään.
Itku kurkussa. 
Ensi maanantaina lapset aloittaa päiväkodin. Ovat ensimmäiset kaksi päivää noin neljä tuntia ikään kuin tutustumassa ja sitten keskiviikkona alkaa var…

Naimisiin

Kuva
Vai mennäänkö sittenkään? 
Tällä kertaa ajattelin avata ajatuksiani avioliitosta ja häistä. Muistutan, että mielipiteet tässä tekstissä ovat omiani, joten tarkoitus ei ole pahoittaa kenenkään mieltä. Kyllä te tiedätte. 
1.1.2017 mies kosi ja menimme kihloihin. Muistan että tuo hetki oli juuri niin ainutlaatuinen kuin olin aina ajatellut sen olevan. Kosiminen. Sehän on merkki siitä, että toinen rakastaa sua maailman eniten ja haluaa olla (tai ainakin yrittää luvata olla) sun kanssa koko elämän ajan - rakastaa sun huonojakin puolia. Mikä voisi olla ihanampaa kuin kuulla kumppanin sanovan noin? Vastasin tietysti kyllä! Siitä on omakin postaus > täällä.
Pidettiin helmikuussa kihlajaiset kotona meidän perheille ja toukokuussa juhlittiin vielä kavereiden kesken. Ainakin nyt haluan sanoa, että kerran sitä vain kihloihin menee joten sitä pitää juhlia. Tai ei pidä, mutta saa. Eräs ystäväni kihlajaisten aikaan sanoi että pitää "rakkauden juhlia" vähän hassuina, koska hänen mielestään …

Oppeja äitiydestä

Kuva
Pidin siivouspäivän ja kuuntelin Maria Veitolan Veitola -kirjaa. En tiennyt että tulisin kuuntelemaan (noin kirjan puolessa välissä) juttuja äitiydestä. En voi sanoa kuin että kyllä, kyllä ja kyllä. Samaistun niin täysin hänen ajatuksiinsa. Yhtään kopioimatta suoranaisesti hänen äitiyden mukana tuomiaan oivalluksia, haluan sanoa itsekin tänne jotain. Inspiraatio minkä kirjaa kuunnellessani sain (tai tuota äitiys-kohtaa) on niin suurta, että kirjoitan täällä käden täristen ja muistilappu vierelläni. Asiasta äitiys ja omat kokemukset, on niin paljon sanottavaa että on pakko laittaa ranskalaisilla viivoilla asioita ylös - enkä varmasti siltikään saa kaikkea haluamaani kirjoitettua.
Äidiksi nuorena - hyvä vai huono juttu?
Omalla kohdallani hyvä juttu. Riippuu todella paljon ihmisestä kuka lasketaan teiniäidiksi, kuka nuoreksi äidiksi ja kuka on vain ihan tavallinen äiti. Mä sain Alinan kun olin 19-vuotias, mutta täytin parin kuukauden päästä Alinan syntymästä 20 vuotta. Jotkut pösilöt yritt…

Inspiraatiota kesään ja syksyyn

Kuva
Elän tällä hetkellä aika mullistavaa aikaa. Viisi vuotta kotiäitiyttä takana ja nyt alkoi viimeinen kuukausi kotona. Ensi kuussa lapset lähtee päiväkotiin, mies jatkaa töitä ja mä lähden opiskelemaan itselleni ammatin. Jokainen päivä ei voi olla hyvä päivä, mutta yritän nauttia tästä viimeisestä kuukaudesta lapsieni kanssa kotona niin hyvin kuin voin. Vaikka Alina ja Robin ovat maailman rakkaimpia mulle, niin silti viisi vuotta kotiäitiyttä alkaa nyt jo hieman kyllästyttää. Siksi ajattelin jakaa tähän itselleni muistutukseksi ja teille lukijoille inspiraatioksi juttuja, mitkä tekee päivistä helpompia ja ihanempia.
Hyvä ruoka, parempi mieli.
Ensimmäiseksi muutamia hyviä ruokia ja juomia, mitkä pääsee mun tän hetkiseen top kymppiin. 
Lempiruoat; Quorn-caesarsalaatti, Avokadopasta, Makaroni-tonnikalasalaatti, Uunilohi ja muusi, Nuputes, Halloumit grillissä, Palermon kanapasta
Hyväskät; juustopallot, Castello creamy white juusto, Ben&Jerry's cookie dough, Fazerin turkinpippuri suklaal…

Sister Tag

Kuva
Oon nähnyt tällaisia"sister tag" -postauksia monilla ja halusin itsekin osallistua. Mulla on yksi isoveli ja yksi isosisko. Siskon kanssa meillä on 9,5 vuotta ikäeroa, mutta mun teini-iän jälkeen meidän ikäero on tuntunut vain parilta vuodelta. Etenkin nyt aikuisina, ikäero ei tunnu enää isolta. Kysyin Johannalta 15 kysymystä meistä/musta ja kirjoitin ne täysin hänen omin sanoin tähän postaukseen. Omat vastaukset kirjoitin tähän jo ennen kuin näin Johannan vastaukset. 
Sister tag - mikähän tuolle olisi sopiva suomennos?
1. Kerro yksi yhteinen muisto lapsuudesta.E: Hitsit muistoja on paljon! Ensimmäinen mikä tuli mieleen on se, kun Johanna teki mulle kahvivärjätyn aarrekartan. Mun piti mennä ulkona kartan vihjeiden mukaan reittejä. En muista mikä se aarre sitten oli, mutta kartta mulla on edelleen tallessa. J: Ne kerrat kun olimme yötä vanhempiemme pihalla teltassa tai huvimajassa. Söimme herkkuja ja teimme romanttisia ennustuksia pelikorttien avulla. Valvoimme myöhään posket j…

Löysin unelma-ammatin

Kuva
Periaatteessa jo lapsuudesta asti, mutta etenkin nyt viimeisen viiden vuoden aikana oon tuskastellut sitä mikä musta tulisi isona. Käynyt läpi niin poliisin ammatin, pintakäsittelijän, hääliikkeen myyjän ja ties minkälaisia aloja. Yhtenä iltana saunassa palapeli kuitenkin loksahti. Se vaan loksahti!
Mun neuvo oman jutun löytämiseen on, että ensin täytyy karsia pois sellaiset alat mitkä ei kiinnosta yhtään. Sellaiset, mihin susta ei olisi, eikä motivaatio kantaisi. Näitä juttuja ajattelin varmaan vuoden. Sitten tekee konkreettista listaa ammateista, mitkä voisi edes pienesti kiinnostaa - tässä kohtaa ei saa olla liian kriittinen. Ja on hyvä muistaa, että jokaisessa työssä on huonot puolet - niitä ei kannata suuremmin ajatella. Sitten alkaa karsiminen, sekä ajattelu motivaation kestämisestä. Esimerkiksi maalari oli mulle sellainen "tykkään uudistaa, maalata ja värit on kauniita", mutta sitä voi harrastaa helposti, eikä se täytä mun toivetta siitä että voisin tehdä jotain oikeas…