Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2018.

odottava aikani

Kuva
Ajattelin kirjoitella nyt tällaisen postauksen, missä vain kerron kuulumisia ilman erityistä "teemaa" käyttäen. Aihe sinänsä on äitiys ja raskaus, sillä sitä minä nyt elän, harrastan ja teen työkseni. Kaikki elämässäni pyörivät asiat pyörivät siis noiden kahden aiheen ympärillä. Raskaana olevia naisia sanotaan monesti "odottaviksi äideiksi" ja tuo kuvaa raskausaikaa niin hyvin. Tämä on kirjaimellisesti odottamista. Ja odottavan aika on yleensä pitkä. Vaikka viikot humpsahtaakin yllättävän äkkiä, minuutit tuntuvat arjessa normaaliakin pidemmiltä. Asiaan saattaa vaikuttaa myös se, että elämäni on tämän raskauden myötä myös aika rajoittunutta.

Hoidan Alinaa kotona samalla, kun Jose opiskelee insinööriopintoja ja kesäisin käy töissä. Viihdyn Alinan kanssa kotona, mutta nyt tällaisen raskausajan aikana arkeni on melko raskasta. Moni ihminen, joilla ei ole lapsia, tai on mutta ei ole ollut niiden kanssa kotona arkisin, varmasti ihmettelee miksi kutsun tätä raskaaksi. No…

pääsiäinen kuvina

Kuva
Niin outoa kun se Seinäjoella melkein koko elämänsä asustaneelle onkin, täällä Tampereella pääsiäinen alkoi jo nyt. Täällä lähdetään virpomaan noin viikkoa ennemmin kuin Seinäjoella. Täällä ei tunneta sanaa "pääsiäiskokko". Tuntuu että pääsiäisestä ikään kuin puuttuisi jotain, mutta kaupungissa kaupungin tavoin. Meillä pääsiäinen siis alkoi nyt ja kesti yhden päivän. Ajattelen pääsiäisen kevään alkuna. Yleensä tähän aikaan on ollut jo keväisempää, mutta nyt kun katsoo ulos, sataa lunta. Tosin aurinko jo onneksi lämmittää ihanasti päivisin, että kyllä se kesä sieltä hiljalleen kait tulee.

Meidän pääsiäinen on ollut juuri sellainen kuin ajattelinkin. On ollut niin pääsiäismunien koristelua, pajunoksien koristelua, siivousta, trullin (eli Alinan) meikkaamista, sekä hyvää ruokaa ja ystäviä. Muistaakseni torstaina askartelin pääsiäismunat, perjantaina siivoiltiin, lauantaina Jose kävi Alinan kanssa etsimässä pajunoksia ja minä sitten illalla ne koristelin. Alinakin koristeli yhd…

uudet kulkupelit

Kuva
Nyt vähän ennen loppukevättä ja vauvan syntymää, ehti vielä hyvin ostaa uuden auton. Minulla itselläni ei ole ajokorttia vielä, mutta Josella on. Meidän autokin on siis käytännössä Josen auto. Toki osallistun auton kuluihin jonkin verran. Meillä oli noin pari vuotta käytössä tummanvihreä Mazda, mutta auto alkoi käydä pieneksi. Tässä olisi nyt hankintalistalla turvakaukalo ja telakka vauvalle autoon, joten jouduimme ostamaan uuden auton. Kyllä sen sanon, että vaikka kuinka isossa kaupungissa asuisi kätevien bussiyhteyksien varrella, kyllä nelihenkinen perhe tarvitsee auton. Meille auto on välttämätön, sillä huonon selkäni takia en pääse kävelemään (etenkään nyt raskausaikana) pitkiä matkoja. Ja lisäksi tarvitsemme autoa pitkien matkojen tekemiseen, esimerkiksi kun kummatkin isovanhemmat asuvat Seinäjoella asti. On se kuitenkin aikamoiset määrät tavaraa kun kyseessä on nainen ja kaksi pientä lasta. Josella nyt harvemmin montaa laukkua viikonloppumatkalla on. Lisäksi autoa tarvitsee kun…

hankintoja vauvalle

Kuva
Yllättävän moni on kysellyt, minkälaisia hankintoja olemme vauvalle jo tässä vaiheessa ostaneet. Ajattelin, että voisin tehdä erikseen postauksen vähän tämmöisistä isommista hankinnoista ja toisen postauksen ehkäpä myöhemmin vaatteista. Alinan vauva-aikana minulta pyydettiin postausta lemppari lastenvaatteista, joten voisin sellaisen tehdä nyt myös uuden tulokkaan vaatteista tässä lähiaikoina. Vai mitä mieltä olette, olisiko se yhtään kiinnostavaa luettavaa?
Nyt tänään lauantaina on menossa raskausviikko 31+2, eli torstaisin aina vaihtuu viikko. Näen viikot aina kymmenen viikon riveinä niin, että jokainen sormi olisi yksi viikko. Tuntuu jotenkin jännittävältä ja hullulta, että raskautta on enää noin yhdeksän viikkoa jäljellä, eli vaan kymmenestä sormesta yhdeksän sormea. Selitin ehkä vähän huonosti, mutta pointtina tässä on se, että jotenkin konkreettisesti itsekin vasta hoksasin, kuinka lähellä synnytystä jo olenkaan. Ja vaikka olisinkin jo enemmän kuin valmis näkemään meidän pienen…

baby shower

Kuva
Ajattelin, että tästä pitää tehdä heti postaus vielä kun kaikki on tuoreessa muistissa. Joten mitäpä muutakaan lauantaina illalla, kun blogia kirjoittelemaan. Nyt on hurahtanut viikko 30 käyntiin tostaina, ja yllätyin itsekin kuinka vähän aikaa enää onkaan jäljellä. Nyt on alkanut tuntumaan jo niitä kuuluisia harjoitussupistuksia miltei joka ilta, mutta en aijo ottaa niistä stressiä. Pitää vain toivoa, että kohtu vain "harjoittelee" ja pienokainen saisi ihan loppuun asti mahassa kasvaa ja kehittyä. Viikko 30 tarkoittaa omalla kohdallani myös sitä, että jalat eivät monesti iltaisin enää kanna. Painoa alkaa olla sen verran ja kohtu painaa, sekä nivelet löystyy. Sain fysioterapeutilta noin. raskausviikolla 20 selän tukivyön ja kepit, mutta en keppejä koskaan hakenut. Nyt on suuressa harkinnassa, että pitäisikö ne sittenkin hakea.
Viikko 30 omalla kohdallani tarkoitti myös sitä, että sain juhlia kavereideni kanssa "baby shower" -juhlia meillä kotona leppoisissa tunnel…