Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2018.

veikkaa vauvan nimi

Kuva
Hui kamalaa kuinka äkkiä päivät kuluu. Yhtäkkiä meidän poika on nyt jo kaksi viikkoa ja kaksi päivää. Mihin aika menee? Tosin, ihanaa että päivät kuluu reippaammin, kun raskausaikana aika vaan mateli.
Tällä hetkellä elämään kuuluu kastejuhlan suunnittelua. Meillä on jo vauvalle kummitäti (Josen sisko) ja kummisetä (minun veli), olemme saaneet varatuksi papin ja kirkon, sekä kutsut on lähetetty vieraille. Lisäksi lahjalista on tehty nettiin (ajateltiin tehdä sellainen, ettei kaikkien tarvitse kysellä mitä tarvitaan/halutaan, tai että mitä meillä jo on). Sain myös bongattua hyvän kakuntekijän. 
Lisäksi kaapissa on jo säilössä kastemekko. Se on aivan ihana! Sama kastemekko oli Alinalla ristiäisissä vuonna 2015. Se on itse asiassa Joselle tehty, eli suvussa kulkeva. Alinalla oli mekossa vaaleanpunainen nauha, nyt Josen äiti oli vaihtanut siihen sinisen. Lisäksi äitini tuo mukanaan meidän suvussa kulkevan kristallisen kastemaljan ja sinisellä rusetilla varustetun pitsisen liinan (millä va…

asiaa imetyksestä

Kuva
Ajattelin joskus, että on jollain tavalla epäsoveliasta puhua tai kirjoittaa imettämisestä julkisesti. En tokikaan ajatellut että se olisi väärin, enemmänkin vain outoa ja kiusallista. Nyt kuitenkin kun aikaa on kulunut ja ikää on mittarissa enemmän, ja ylipäätään nyt kun itsellä on asiasta enemmän tietoa niin huomaan, ettei imettämisestä ole lainkaan tyhmää puhua tai kirjoittaa. Sehän on ihan luonnollista.

Imettäminen oli Alinan syntyessä minulle henkilökohtaisesti aika pelottava ja inhottava asia. Se ei tuntunut luonnolliselta, eikä se onnistunut millään. Se sattui ihan äärettömän paljon ja pelkäsin etenkin sitä, että saisin tulehduksia. Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut blogiini siitä, että minulla todettiin ensimmäinen rintatulehdus jo kaksitoista vuotiaana. Kaikki lääkäritkin ihmetteli asiaa, enkä koskaan saanut vastausta siihen, miksi niitä tuli jatkuvasti. Vuoteen 2014 asti. Kun kävin nielurisaleikkauksessa -loppui rintatulehduksetkin kuin seinään. Silti oli kamala pelko…

uusi arki alkaa

Kuva
Voin kertoa, että arki uhmaikäisen pikkutytön kanssa ei ole mitään helpointa. Nyt vasta huomaa, kuinka helppoa vauvan kanssa onkaan. Vauvat vain nukkuu, syö ja kakkaa. Vauva-arjen miinus puoli on vain se, että yöt ovat katkonaisia. Ainakin meillä. Nukun vuorokauden aikana noin viisi tuntia ja senkin pätkissä. Mutta onneksi kesän valoisuus auttaa asiaan, etenkin aamuisin kun pitää herätä viideltä. Myös vauvakuplassa eläminen auttaa. Kun tietää, että vauvan rytmissä mennään, eikä kukaan vaadi minua minnekään suuntaan menemään arkisin - pystyy nauttimaan helpommin kotona olemisesta.

Nyt minulla vielä on mahdollisuus kuitenkin nukkua silloin, kun vauva nukkuu, sillä Jose on kotona. Eilen neuvolassakin kehotettiin siihen, ettei ihan "pala loppuun". Päivät kuitenkin kuluvat ja pian koittaa maanantai. Sitten Jose lähtee töihin. Olen puoliksi innoissani haastavasta arjesta ja puoliksi kauhuissani. Neuvolassa painotettiin todella paljon sitä, kuinka tarvisin lapsenvahtia välillä/iso…

tutustumisia

Kuva
Meidän arki on alkanut rullaamaan ja vauvakin on jo yli viikon ikäinen. Aika on mennyt melko kuplassa, ja on ihanaa että Jose lomailee vielä tämän viikon, ennen kuin lähtee töihin. Tämä toukokuu mennään nyt näin, mutta kesäkuussa Alina menee taas päiväkotiin. Ihan vain muutaman kerran viikossa, muutamaksi tunniksi. Ison osan viikosta olen kuitenkin kahden lapsen kanssa kotona, joten tylsää ei varmastikaan tule olemaan. Ihanaa, että elämä joskus tuo uusia haasteita ja uudenlaista arkea.

Meillä kävi eilen ensimmäiset vieraat. Josen vanhemmat (mummu ja pappa). Saatiin ihania punaisia ruusuja, Alina sai pehmolelun ja minä sain appiukolta salmiakkia. Oli ihan parasta, sillä rakastan salmiakkia enkä ole nyt koko raskausaikana sitä saanut syödä. Saimme myös ison kasan vaatteita lapsille Josen tädiltä. Iso kiitos!

Tänään kävi ensimmäinen kavereistani katsomassa vauvaa. Häneltä sain yllätyksenä siiderin, mikä oli ihana yllätys. En hirveästi tykkää alkoholista, mutta pari kylmää siideriä kyllä…

synnytyskertomus

Kuva
Tämä tuli luvattua, joten tässä tämä nyt olisi.


Lauantai 12.toukokuuta oli ihan tavallinen päivä. Pieniä supistuksia oli, mutta niitä oli ollut jo useita viikkoja. Jose haki kaupasta kakun ja lahjan minulle, sillä seuraava päivä oli äitienpäivä. Lauantaina illalla vielä tuntui, että synnytys olisi kaukana. Kun menimme nukkumaan, niistin vielä tukkoisan nenän sängyssä ja siinä samassa huomasin, että lapsivedet meni. Eli kiitos tukkoinen nenä, että käynnistit synnytyksen. Soitin synnytyspäivystykseen ja kerroin tilanteen. Kuulemma oli ok, että olisin mennyt nukkumaan ja aamulla kello 10-12 aikaan tarkistukseen sairaalalle. No, sairaalaan lopulta lähdettiin jo noin viiden aikaan aamulla valvotun yön jälkeen, isoissa kivuissa. Aika lupaava äitienpäivä oli tulossa.

Jose haki siskoni meille hoitamaan Alinaa synnytyksen ajaksi, ja sitten me lähdimme Josen kanssa sairaalaan. Olen ihminen, joka kovissa kivuissa puree hammasta ja on hiljaisempi kuin koskaan. Tämä kipu oli kuitenkin jotain niin…

hän on täällä

Kuva
Lyhyt päiviys tänne blogin puolelle. Myöhemmin kirjoitan synnytyskertomuksen ja kerron siinä tarkemmin, miten kaikki eteni.

Mutta, meille syntyi viime sunnuntaina 13.5.2018 kello 12:34 /ykskakskolmeneljä/ pieni rakas poika. Hän oli enemmän kuin odotettu syntyväksi laskettuna aikana 10.5, mutta päätti yllättää äidin ja tulla maailmaan äitienpäivänä. Paras äitienpäivä ikinä!

Voimme koko perhe oikein hyvin. Tänään saadaan tietää, pääsemmekö kotiin. Alinakin suhtautuu vauvaan niin hyvin, silittelee hellästi päästä ja pitää kädestä.

Onnellinen Pieni Elämä -blogi jatkaa kuten tähänkin asti, kirjoituksia tulee aina kun ehtii. Tällä hetkellä keskitän kaikki ajatukseni perheeseeni ja läsnäolemiseen. Pidän ikään kuin puhelimesta ja tietokoneesta vähän "lomaa" nyt.

Lähimmäiset voivat tulla katsomaan vauvaa, kunhan olemme ensin asettuneet rauhassa kotiin ja totutelleet uuteen arkeen. Tässä on niin paljon kaikkea, että askel kerrallaan täytyy nyt ottaa.

Iso kiitos kaikille onnitteluista…

kiitos yhdeksän kuukautta

Kuva
Odottelua, odottelua. Käydään melkein joka päivä saunassa ja siivoan päivittäin sen mitä selkäni kanssa nyt pystyn. Iltaisin on alkanut olla jo koviakin supistuksia noin raskausviikolta 37 asti. Mutta vielä ne ei ole johtanut mihinkään. Olen kuitenkin tähän asti ottanut aika rennoin mielin, ajatellut että syntyy kun syntyy. Nyt tosin alkaa jo olla painostava olo kun laskettu aika pärähtää täyteen kolmen päivän päästä. Arvio on, että meidän Vempula olisi noin 3500g jos lasketulle ajalle päästään. Toki ymmärrän, että pojat monesti ovat isompia kuin tytöt, mutta alkaa kyllä tätä äitiä vähän synnytys jännittämään. Alina painoi syntyessään vain 3096g ja oli silti 50 minuutin ponnistamisen takana. Huh.

Muutenkin synnytys pyörii ihmeellisen paljon mielessä. Ehkä se johtuu siitä, että tiedän jo millaista se on. Ehkä tieto lisää tavallaan tuskaa. Ja toisaalta taas epätietoisuus siitä, ettei etukäteen voi tietää synnytyksen kulkua. Alinan aikana ajattelin, että "synnytykseen mennään, siel…

äidiksi nuorena

Kuva
Selasin instagramia ja kiinnitin yhtäkkiä huomiota siihen, että seuraan paljon erilaisia nuoria äitejä somessa. Inspiroiduin ajattelemaan nuoria äitejä ja mietin, minkälaisia asioita siihen liittyy, mistä ei yksinkertaisesti puhuta tarpeeksi julkisesti. Jonkinlaisia myyttejä, oletuksia, ajatuksia ja ennakkoluuloja. Siitäpä nyt juttua tässä postauksessa.
Minkä ikäinen lasketaan nuoreksi äidiksi? Onko 25 vuotias vielä nuori äiti meidän yhteiskunnassa? Kyllä kai taitaa olla. Itse tulin äidiksi nuorena, en erittäin nuorena, mutta 19 vuotiaana. Meille ensimmäinen raskaus oli yllätys, mutta toki onnellinen sellainen. Nyt olen 22 vuotias ja toisen kerran raskaana, emmekä voisi olla onnellisempia.
Alinaa odottaessani olin epämukavuusalueellani koko raskausajan. Yritin todistella muille, että olen tarpeeksi kypsä äidiksi. Harva sitä edes kyseenalaisti, mutta halusin silti tehdä sen kaikille selväksi. En usko, että kukaan epäilee äitiyttäni vaikka olenkin vasta 22 vuotias ja kohta kahden lapse…

synnytystoivelista

Kuva
Meidän vappu meni ihan ohi, juhliminen jäi kokonaan pois. Olen ollut nyt pari päivää todella väsynyt ja kroppa on kai jonkinlaisessa uupumustilassa. Varmaankin kerää voimia synnytykseen. Alina ei vielä ymmärrä mikä vappu on, joten pystyimme hyvin olla juhlimatta sitä tänä vuonna. Yleensä haluan edes koristella kodin ja syödä vähän hienommin, kun on joku juhla. Nyt tänä vuonna kuitenkin juhlimiset minun osaltani jäivät, ensi vappuna sitten. Eikä kyllä oikeastaan edes harmita. Jose tosin kävi pienesti pyörähtämässä kaupungilla ja haki meille metrilakua. Onneksi sääkin oli sateinen ja kylmä, niin ei itseä harmittanut istuskella sisätiloissa kotona. 
Nämä päivät ovat kirjaimellisesti odottelua. Tunnit tuntuvat ikuisuudelta. Jokainen minuutti tuntuu tunnilta. Välillä purskahdan itkuun, kun en jaksaisi enää elää kivuissa ja huonossa olossa jatkuvasti. Nykyään minua piinaa myös kivuliaat supistukset. Toivon todella, että nämä supistukset jo tekevät jotain, eivätkä vain piinaisi. Mutta ihan …

sisustusjuttuja

Kuva
Heräsin tänään, ensimmäinen toukokuuta virkeänä aamu viideltä. Joskus näinkin, että aamut on helppoja. Ajattelin aikani kuluksi tehdä pienen postauksen meidän uusista sisustusjutuista, kun muut vielä nukkuvat. 
Meillä on ollut tähän asti keittiössä samat tuolit koko Tampereella asumisen ajan. Tuolit oli valkoiset ja ihan kivat, mutta niitä "koristi" kukkainen kangas istuinosassa. Ei mikään upea ja trendikäs kukkakuosi, vaan kulahtanut ja ruma. Viime viikolla kaverini laittoi vanhat tuolinsa myyntiin kun oli ostanut uudet, nappasin heti varauksen itselleni ja käytiin ne hakemassa. Nyt meillä on keittiössä sirot ja kevyet ohutjalkaiset nahkatuolit. Ne on helppo puhdistaa ja on juuri oikean värisetkin, valkoiset. Koko setti maksoi 35 euroa. 

Toinen juttu on olohuoneessa seinällä olevat kolme minikaktusta. Seinällä on kaksi mustaa hyllyä, ylemmällä on valokuva valkoisissa kehyksissä meidän perheestä ja alempana on ollut kolme kuollutta kasvia. Kävimme Plantagen -myymälässä hake…