teidän olettamukset minusta


Pyysin kyllä/ei -kysymyksiä kavereiltani ja laitoin niitä Instagramiin. Eli tässä postauksessa teidän olettamuksia minusta. Nämä tällaiset postaukset on olleet kovassa suosiossa nyt jo jonkin aikaa. Ajattelin itsekin sortua tähän, sillä tätä oli kiva tehdä ja oli hauskaa nähdä miten muut minut näkevät. Kun tuntee itsensä hyvin, niin saattaa sokaistua sille millaisen kuvan itsestään antaa ulkopuolisille silmille. Tässä myös opitte vähän lisää minusta! Kysymykset ehtivät olla noin 19 tuntia julkisena, ennen kun nappasin vastaukset tänne blogiin.


En ole ujo ollenkaan. Stressaaja - todellakin, mutta en ujo. Olen myös kova jännittämään tietynlaisia tilanteita välillä, mutta aina kun kohtaan ihmisen, niin pelot ja jännityksen tunteet lähtevät heti pois. Minua on yleensä helppo lähestyä. Tai niin olen ainakin kuullut. Viihdyn mukavien ja fiksujen ihmisten seurassa oikein hyvin.


Valitettavasti kyllä. Minun on vaikeaa käsittää sitä, etteivät kaikki pidä minusta. Vaikka olisin kohtelias ja mukava toiselle - se ei aina riitä. Pidän tätä miellyttämisen tarvetta enemmän negatiivisena asiana kuin positiivisena. Yritän oppia tästä pois ja tulla hyväksytyksi omana itsenäni. 


Kyllä, olen todella kiltti ja toivon aina kaikille vain hyvää. Kaikki jotka tuntevat minut todella hyvin (ehkä kolme ihmistä koko maapallolta) - tietävät, että joskus olen jopa liian kiltti. Pidän siis hyvänä piirteenä kiltteyttä, mutta joskus sekin voi mennä yli. Minun on todella vaikeaa pitää omista oikeuksistani kiinni, tai tuoda negatiivisia ajatuksia esille -etenkin sellaisille ihmisille jotka voivat helposti ottaa asioita itseensä. Koska en halua loukata ketään. Ja jos joskus sanonkin asioita ääneen, minun on vaikeaa käsittää sitä etteivät kaikki aina ymmärrä asioita samalla tavalla. Vaikka toisaalta taas olen sitä mieltä että vaikeistakin asioista pitää puhua ääneen. 


Kyllä! Ainut haave mikä on pysynyt lapsuudesta asti, läpi kapinoivien teinivuosien. 


Yllättävän moni vastasi että "ei", vaikka kirjoitan blogiakin. Ei tämä tietenkään mitään suurta julkisuutta ole, mutta kuitenkin. En koe että tarvitsen julkisuutta välttämättä (esim en menisi ikinä mihinkään tosi- tv-sarjaan), mutta jos joskus julkisuuteen päädyn niin se ei haittaa. Kunhan päätyisin omista taidoistani, enkä mistään kohuista. Eli vastaan tähän että kyllä. 


Haluaisin olla! Ja ehkä tulevaisuudessa olenkin. Mutta nyt minulla ei ole tarpeeksi energiaa moiseen. Jauheliha on liian hyvää. "Suljen silmäni" faktoilta, esim mistä liha on peräisin. En halua tiedostaa että syön possua tai lehmää. Punaisen lihan lopetan varmaankin jossain kohti. 


Blogissa olenkin puhunut tästä. Meidän lapsiluku on nyt täynnä. En sano että "en ikinä enää halua lapsia", mutta vahvasti siltä nyt tuntuu. 


Tämä on aika kaksipiippuinen juttu. Todistuksessa oli aika paljon seiskaa, mutta taideaineet olivat ysiä. Musiikkiluokalla oli kova taso, eli siksi ajattelen että olin huono koulussa, mutta monet ovat sanoneet jälkeenpäin, että olin kuitenkin aika perus oppilas. Mutta kun minun mielipidettäni kysytään, niin sanon että olin enemmän huono kuin hyvä. Se johtui lähinnä siitä, ettei opiskelu silloin kiehtonut. 


Tämä meni osalla väärin. En ole koskaan haaveillut siitä, että olisin lääkäri. Jos menisin yliopistoon - haluaisin ehdottomasti olla psykologi. Mutta koen, että se juna meni jo. Ehkä sitten seuraavassa elämässä. ;) 


Yllätyin siitä, että myös monet minut hyvin tuntevat vastasivat tähän "kyllä". Sillä ei, en seuraa muotia ollenkaan. Jos jossain, niin ehkä sisustuksessa hieman. Mutta esimerkiksi vaatteissa ja asusteissa olen ihan muotitiedoton. Laitan päälle sitä mikä minulle sopii ja mistä pidän. 




Kommentit

Suositut postaukset