Paluu juurille

Oho! Oon itsekin hämmentynyt, täällä mä taas olen! Siitä on nyt aika tasan puoli vuotta, kun suljin hetkellisesti mun blogin. Oon tässä välissä nauttinut elämästä, etsinyt paikkaani ja viettänyt aikaa perheeni kanssa. Edellinen puoli vuotta on mennyt paljolti itseni etsimisen kanssa, jos noin voisi sanoa. Oon pohtinut mikä musta tulee isona, mihin kouluun haen ja mihin ylipäätään voisin päästä. Nyt tasapainoilen merkonomin ja lähihoitajan opintojen välissä. Oon myös keskittynyt paljon perheeseen, ystäviin, sekä sukulaisiin.

Nyt kun tilanne on korona, niin tässä ollaan.

Tai ainakin luulen niin. En tiedä mistä tämä yhtäkkinen "hei, vois tehdä blogiin postauksen" -fiilis kumpusi, mutta epäilen nykytilannetta. Paljon tulee oltua kotona, seinät kaatuilee välillä päälle ja nyt tulee oltua niin paljon perheen kanssa, että pitää ja saakin välillä kadota omiin maailmoihin. Tämä blogi on mulle ollut aina sellainen.

Aloin viime syksynä huomata itsessäni sen, että kadotin blogaamisen innon. Aloin etsiä mahdollisuuksia yhteistöihin, aloin mainostamaan blogiani överisti ja muutenkin tein tästä aivan liian isot paineet ja "itkeskelin" kun joku postaus ei ollutkaan yhtä menestynyt kuin joku toinen. Lopetin, pidin breikin ja palasin. Ainakin hetkeksi, who knows. Aion palata siihen, mikä tuntuu oikealta. Blogin alkujuurille niin sanotusti. Kirjoitan tätä päiväkirjamaisesti itselleni, mutta tottakai ilahdun jos muutkin tätä lukevat ja etenkin jos joku saisi näistä samaistumispintaa. Mutta teen tätä, koska rakastan kirjoittaa ajatuksia ja elämää ylös. Jos tämä jossain kohti (kun opiskelut alkaa) käy liian raskaaksi, sanon heipat.

Mutta juuri nyt tämä tuntuu oikealta ja tällä mennään.

Ei paineita postauksien määrästä, ei paineita katsojakerroista, ei mistään. Näiden sanojen saattelemana, mukavaa tiistaita juuri sulle!



- Emilia

Kommentit

Suositut tekstit