Löysin unelma-ammatin

Periaatteessa jo lapsuudesta asti, mutta etenkin nyt viimeisen viiden vuoden aikana oon tuskastellut sitä mikä musta tulisi isona. Käynyt läpi niin poliisin ammatin, pintakäsittelijän, hääliikkeen myyjän ja ties minkälaisia aloja. Yhtenä iltana saunassa palapeli kuitenkin loksahti. Se vaan loksahti!

Mun neuvo oman jutun löytämiseen on, että ensin täytyy karsia pois sellaiset alat mitkä ei kiinnosta yhtään. Sellaiset, mihin susta ei olisi, eikä motivaatio kantaisi. Näitä juttuja ajattelin varmaan vuoden. Sitten tekee konkreettista listaa ammateista, mitkä voisi edes pienesti kiinnostaa - tässä kohtaa ei saa olla liian kriittinen. Ja on hyvä muistaa, että jokaisessa työssä on huonot puolet - niitä ei kannata suuremmin ajatella. Sitten alkaa karsiminen, sekä ajattelu motivaation kestämisestä. Esimerkiksi maalari oli mulle sellainen "tykkään uudistaa, maalata ja värit on kauniita", mutta sitä voi harrastaa helposti, eikä se täytä mun toivetta siitä että voisin tehdä jotain oikeasti tärkeää. Ja siis yhtään maalareita vähättelemättä! Mutta ihmisten auttaminen voitti.

Yhdistele hyviä ominaisuuksiasi.

Listaa ajatuskarttaan hyviä piirteitäsi, vahvuuksiasi, muilta kuultuja kehuja ja omia mielenkiinnonkohteitasi. Sitten alkaa se pohtiminen; millä alalla omat hyvät puolet tulee parhaiten näkyviin? Kaverit sanoi, että musta tulisi hyvä kosmetologi - ja voisivat olla oikeassakin! Mutta se on liian pinnallista työtä mulle. Mielenterveys kiinnostaa suuresti, mutta sekään ala ei ihan naksahtanut paikoilleen. 

Jostain se vain tuli.

Meidän suvun ainut perushoitaja (mun äiti) jäi juuri eläkkeelle. Aloin vitsailla, että nythän mun täytyy ruveta hoitajaksi, niin suvussa pysyisi edes yksi. Yhtäkkiä löysin itseni ajattelemassa asiaa tosissaan. Niimpä hain lähihoitajaksi.

Sitten päässä kuului naps.

Siltä se ainakin tuntui ja ehdottomasti hyvällä tavalla. Missä ammatissa yhdistyisi nämä kaikki; ihmisten aito syvällisempi kohtaaminen, huolenpito niin fyysisesti kuin psyykkisesti, asia missä koen olevani hyvä ja mikä teki musta tämän ihmisen mikä olen; äitiys, oma työtila kuitenkin unohtamatta lähellä olevaa kahvihuonetta ja kollegoita, sekä auttamisen halu, omien kokemusten hyödyntäminen ja tieto siitä että töitä riittää, työ on arvokasta, eikä kolmivuorotyötä ole? ÄITIYS- JA LASTENNEUVOLAN TERVEYDENHOITAJA.

Siinä työssä kohtaa ihmisiä aidommin kuin vaikka kassalla kaupassa. Siinä saa olla tekemisissä lasten kanssa. Saa tukea perheitä ja lohduttaa, jakaa ilon hetkiä yhdessä vanhempien ja lasten kanssa. Saa mukavasti haastetta uralleen, kun oppii selviämään vaikeammistakin tilanteista. Saa käyttää omaa maalaisjärkeä ja tuoda omia kokemuksia esille. Meidän vanha neuvolatäti sanoi, että oli ollut siinä ammatissa 30-vuotta uransa huipulla (koska neuvolatyössä ei voi oikein edetä), mutta terveydenhoitajana on hyvät mahdollisuudet vaihtaa alaa tai työpaikkaa. Lisäksi itselläni on se, etten koe hinkua edetä ylöspäin. Tasainen mukavuus sopii mulle.

Rumpujen pärinää... 

Pääsin lähihoitajaksi! Alin piste millä joku pääsi sisään oli 8 ja mun pisteet oli 26. En tiedä oliko ne hyvät vai mitä, mutta soveltuvuudesta sain täyden 10. Joten sinne mennään syksyllä. Aivan hemmetin jännittävät olotilat; hartiat on kipeät jännityksestä ja mahassa lentelee perhoset. Mutta juuri nyt on hyvä lähteä vihdoin toteuttamaan itseään. Ensimmäinen askel kohti unelmatyötä on nyt otettu. Toiveena on suorittaa hyvin ja nopeasti lähihoitajan tutkinto taskuun, pyrkiä korkeakouluun ja lukea terkkariksi. Pitkä ja varmasti rankka matka, mutta uskon että pystyn siihen. Palapeli loksahti paikoilleen juuri oikeaan aikaan! 

"Life begins at the end of your comfort zone".

On varmasti aivan erilainen kokemus (parempi) opiskella aikuisena, ja ammattia mikä oikeasti kiinnostaa. Ja etenkin kun on joku työ mihin tähtää. Onko sulla unelma-ammattia, vai ootko jo kenties saavuttanut sen? 



- Emilia

Kommentit

Suositut postaukset