Äiti ja opiskelija

Tämän ja edellisen postauksen välissä on ehtinyt tapahtua jo paljon uutta. Lapset aloitti maanantaina päiväkodin ja mulla alkoi keskiviikkona opiskelut. Outoa sanoa, että olen opiskelija. Nämä kolme päivää ollaan tutustuttu kouluun, opettajiin ja ryhmäläisiin, tehty käytännön juttuja (saatu opiskelijakorttikuvat, kirjastokortit, kulkuleimajuttu jne) ja käyty läpi koulun sääntöjä ja tutkinnon osa-alueita. Maanantaina alkaa varsinainen opiskelu, en malta odottaa!

Jännitys on poissa.

Fiilis siis on melko innostunut, kun turha jännitys on poissa ja kavereitakin on jo löytynyt. Oon tosi innoissani siitä, että saan tutustua itseeni paremmin. Pian opin, millainen opiskelija olen. Sillä onhan aikuisena erilaista opiskella motivaation kanssa, kuin teininä pakotettuna. 

Lasten päiväkoti alkoi mainiosti, ensimmäisenä päivänä säästyttiin kaikki kyyneliltä. Miehelle tuntuu olevan kovempi paikka, kun pieni Robin on jäänyt nyt parina päivänä itkien päiväkotiin. Yleensä mä olen se herkempi osapuoli, mutta näissä asioissa ajattelen realistisesti. Joskus lapsi itkee - negatiivisetkin tunteet kuuluu myös lapsen elämään. Kuulostaa kylmältä, mutta yritän selviytyä itkuaamuista tuolla ajatuksella. On tosi ihanaa, kun lapset näkevät toisiaan ulkona ja ruokailussa. Välillä hoitajat laittaa viestiä kuvan kera, että "itkut loppui lyhyeen ja täällä ollaan iloisina", tuollaisista viesteistä tulee hyvä mieli ja pystyy jatkamaan opiskeluja/työskentelyä taas hyvin mielin.

Korona kolkuttaa oven takana?

Eilen perjantaina päiväkodin jälkeen Robinilla alkoi nuha ja yskä, oli hieman kuumeisen oloinen mutta lämpöä ei ollut. Eikä ole vieläkään. Räkä valuu ja välillä yskittää, joten soitimme Robinille ajan koronatesteihin (päiväkodin suositus). Jonotettiin 50 minuuttia Terveyspalvelujen neuvontaan, mutta saatiin ihanaa asiakaspalvelua. Meille kerrottiin tarkat ohjeet ja tuli olo, ettei tarvi murehtia. Luotan myös siihen kuuluisaan äitien kuudenteen aistiin. Kuudes aistini sanoo, että Robinilla on vain flunssa. Se perus flunssa, mikä tulee kun aloittaa päiväkodissa käymisen. Mutta koska halutaan olla vastuullisia meitä ja muita ajatellen, käydään testeissä ja ollaan karanteenissa nyt tiistaihin asti ainakin. Kun negatiivinen tulos tulee, paluu päiväkotiin onnistuu.

Onni on onnistunut etätyö.

Onneksi itse kuitenkin voin mennä kouluun, miehellä onnistuu etätyöt. Nyt vain toivon hartaasti, että en itse tule kipeäksi (koronaa tai normaalia flunssaa) etten jää heti opinnoista jälkeen kun alku on mennyt niin hyvin. 

Muutamat kirosanat kyllä pään sisällä lentelee tällä hetkellä. Varmaan aika monella muullakin. Epävarmuus ja lisästressi koronasta ja tulevasta syksystä. Hitto! 

Pidetään itsestämme ja toisistamme huolta. Ja itse toivon, että julkisiin kulkuneuvoihin tulisi maskipakko. Oksettaa kulkea täysissä busseissa vierivieressä, kun kaikki aikuisetkaan ei osaa yskiä kainaloon. Meidän 4-vuotiaskin osaa yskiä oikein ja pitää käsihygieniasta huolta - toivottavasti kaikki aikuisetkin osaisi. 

Virtuaalihalit.

Tsemppejä itselleni, omalle perheelleni ja kaikille teille tulevaan syksyyn! Toivottavasti tartunnat pysyy kurissa ja vältyttäisiin stressiltä nimeltä korona. 

- Emilia

Kommentit

Suositut tekstit