Ambivertti

Parisuhde. Perhe. Ystävät. Sukulaiset. Naapurit. Mitä näitä nyt on - suhteet elämässä. Toinen latautuu kun saa olla yksin, toinen latautuu kun näkee ihmisiä.

Introvertit, ekstrovertit ja ambivertit. 

Monesti ihminen joka on sosiaalinen ja iloinen, mielletään ekstrovertiksi. Kun taas ujo ja hiljainen ihminen on usein muiden silmissä introvertti. Sehän ei monestikaan ole noin. Oon pienessä päässäni ruvennut pohtimaan, mihin "ryhmään" itseni laittaisin. Koen, että tarvin välillä omaa aikaa (niin kuin melkein jokainen ihminen). Sohvalla karkkipussi kädessä vahdaten lempparisarjaa, pari tuntia - se riittää mulle. Kun taas toisaalta koen helposti yksin ollessani yksinäisyyttä. Koen hieman ahdistavana tai vähintään tylsänä, jos ei ole ketään ympärillä, kenelle voisi puhua. Lataudun ihmisten seurassa - siis jos puhutaan ihmisistä joiden seurassa viihdyn. Raskaat ihmiset on asia erikseen. Voin kokea pitkän koulupäivän jälkeen bussissa kotiin tullessa väsymystä ja uupumusta, mutta nuo tunteet tulee esimerkiksi siitä että on nälkä. Tai taustalla huonot yöunet. Uupumus harvoin johtuu siitä, että olen koko päivän jutellut ihmisille. Haluan laittaa energiani ihmisiin ja saan sitä kautta myös itselleni sitä. Lapset on tietenkin asia erikseen, sillä heidän tunteet tarvii multakin vähän erilaista otetta. Pitää jaksaa ymmärtää kiukkuja ja olla koko ajan se vahva ja tasapainoinen vanhempi.

Koen, että olen ambivertti.

Tulen energiseksi kun näen ihmisiä, enkä millään malttaisi olla yksin. Toisaalta taas kaipaan myös välillä sen pari tuntia yksinoloa. Luulin että kaikki tarvii silloin tällöin, mutta asia ei ole niin. Joskus myös stressaan paljon uusien ihmisten tapaamista, mutta kun heidät kohtaan olenkin äärettömän iloinen. 

Mitä jos ekstrovertti ja introvertti seurustelee?

Aloin pohtimaan tätä kun eräs ystäväni sanoi tarvitsevansa paljon aikaa ollakseen ihan vain yksin. Jos kumppani ei koe asioita samalla tavalla, on varmasti hirveän vaikeaa ymmärtää. Ekstrovertille voi tulla olo "etkö sä halua viettää aikaa mun kanssa, oot mielummin yksin?", kun taas introvertti kokee asian niin, että edes hetkellinen yksinolo tekee hyvää koko parisuhteelle, kun toinen ei ole koko ajan saatavilla.

Mies lähti viime lauantaina yksi ajelemaan moottoripyörällä. Ilman sen kummempaa syytä. Halu olla yksin, viettää aikaa itsensä kanssa - edes joskus. Itselleni ajatuskin junamatkasta tai bussimatkasta yksin, ahdistaa. Asia ei ole niin, ettenkö uskaltaisi tai ettenkö osaisi - en vain viihdy yksin niin hyvin kuin seurassa. Koen että persoonani parhaat puolet tulee toisten ihmisten kanssa esiin. Kun olen yksin, olen vain hiljaa. Ymmärrän kuitenkin toisen tarpeen lähteä hetkeksi pois. Jos esimerkiksi parisuhteessa toinen sanoo tarvitsevansa viikonlopun verran happea, kannattaa toisen osapuolen vain yrittää ymmärtää. Introvertille yksinolo on apukeino sopuisaan arkeen, siihen ei liity hylkäämistä. Mutta jos mä lähtisin viikonlopuksi yksin vaikkapa kylpylään, miehellä kyllä soisi hälytyskellot.

Eikä ihmisiä tarvi lokeroida mihinkään lokeroon jos se ei tunnu hyvältä, mutta mua itseä kiehtoo se minkälainen mä olen ja miten mun läheiset käyttäytyy. Suosittelen ottamaan puheeksi asian esimerkiksi uuden ystävän kanssa tai etenkin parisuhteessa. Siten voi oppia ymmärtämään, että miksi toinen tarvii enemmän tilaa kuin toinen. Ekstrovertista on hyvä tietää suhteissa se, ettei takertuminen ole ahdistelua, mustasukkaisuutta tai riippuvuutta. Takertuminen on enemminkin vain aitoa halua ja intoa viettää aikaa mukavan ihmisen kanssa. Ja introvertistä on hyvä tietää se, ettei ota itseensä sitä jos toinen ei jaksa joka päivä nähdä ja hengailla. Tai että ei ehkä aina osaa näyttää superinnostuneelta, kun joku pyytää joka viikko opiskelijabileisiin - vaikka olisikin innoissaan. 

Ja kun kysyin itseään introvertiksi kutsuvalta ihmiseltä, että tykkääkö hän mennä tapahtumiin ja työskennellä esimerkiksi asiakaspalvelu-alalla, niin hän sanoi kyllä. Introvertille tapahtumat ja ihmiset ei tarkotia negatiivisuutta. Heitä kuulemma saattaa vain kuluttaa eli väsyttää tapahtuman jälkeen erityisen paljon. Väsy ei kuitenkaan ole aina heti negatiivista.

Syy miksi kirjoitan tätä blogiin...

..on se, että sain viestin missä luki, "eikö nyt pitänyt olla sun aika, sun uusi koulu ja uudet kaverit.. Eikö sun mies anna sun mennä, joudutko olla usein lasten kanssa yksin?". Mua puristi rinnasta tuo viesti. Kamalaa, jos oon antanut mun miehestä tuollaisen kuvan. Hän on opiskellut neljä vuotta ja se aika on ollut täynnä opiskelujuttuja (sisältäen myös todella hyvänä isänä olemisen meidän lapsille). Hän sanoo useasti mulle että "mene, lähde ja tee, pyydä kavereita ulos niin mä olen lasten kanssa". Mutta tässäkin kohti meissä on eroa. Mä nautin olla mun perheen kanssa, vaikka ympäri vuorokausia. Mä viihdyn kotona sohvalla loikoilemassa mukavasti, mies vierellä. Mulle ei ole nautintoa lähteä yksin kiertelemään kirppareita - kun taas jos vertaa, niin mies nauttii välillä olla yksin. Siinä asiassa me ollaan erilaisia ja toista ymmärtämällä suhde pysyy reiluna. Mulla on ollut täällä Tampereella vain muutama kaveri, joten usein oon jäänyt kotiin koska oon ollut seuraa vailla. Toki nyt, kun mäkin olen opiskelujen myötä tutustunut uusiin tyyppeihin, niin mun tulee varmasti lähdettyä myös kotoa muualle. 

Ps. Mies toi reissultaan mulle yllätyksenä Kalevalan Kielo -kaulakorun. Kiitoksena siitä, että oon ollut nämä viisi vuotta kotiäitinä, tukenut opinnoissa, ollut lasten kanssa kotona opiskelijaristeilyjen ajan ja muutenkin ollut rinnalla kaikessa. Niin odottamaton ja kaunis ele. ♥️



Koetko sä olevasi ekstrovertti, ambivertti vai introvertti? 


- Emilia





Kommentit

Suositut tekstit