Makasin leikkauspöydällä - Se oli kasvain

Olen hyvin varhain, varmaan jo 12-vuotiaana pelännyt syöpää. Erityisesti rintasyöpää, ehkä siksi kun se on niin yleinen. Jossain vaiheessa aloin vahingossa ajatella, että "sitten kun saan syövän". En tiedä mistä tuollainen ajattelu kumpusi. Pelko vain vahvistui, kun kuulin naapurin sairastuneen rintasyöpään. Ajatukseni juoksi. "Ilmeisesti kuka vaan voi sairastua syöpään, kun naapurikin sen joutui kokea". Ajatus puistatti.

Olin rinnaton, kun sain rintatulehduksen

Olin 12-vuotias, kun ensimmäisen kerran koin sietämätöntä kipua rinnassani. Kehityin rinnoista melko myöhään (ja olin super laiha). Kun puin paitaa päälle, sattui. Kun kävin suihkussa, sattui. Kaikki sattui. En enää tarkalleen muista milloin mentiin lääkäriin äitini kanssa asiasta, mutta diagnoosiksi sain rintatulehduksen. Miten lapsi jolla ei ole edes rintoja, voi saada tulehduksen niihin? Yleensä rintatulehdukset on imettävien äitien ongelma! 

Muutamia tulehtuneita vuosia. 

Ongelma uusiutui aina muutaman kerran vuodessa. Lääkäri kielsi multa avoautossa olemisen, ikkunoiden lähellä istumisen, suihkun jälkeen täytyi heti pukeutua lämpimästi ja jos kipua alkaisi tuntua niin täytyisi mennä heti lämpimän suihkun alle. Buranaa voisi ottaa. Miltei täytyisi. 

2014 ja nielurisaleikkaus. 

Tammikuussa 2014 musta tuli täysi-ikäinen tyyppi. Pitkään piinanneet angiinat tulivat nyt päätökseen, sillä pääsin nielurisaleikkaukseen. Korostan sanaa pääsin, sillä se todella oli kannattava juttu omalla kohdallani. Antibioottikuurit loppui kuin seinään ja olo muutenkin oli parempi. Kappas kummaa, kun kurkusta lähti tulehdus - lähti myös rinnoista tulehdukset. Nolla rintatulehdusta tähän päivään asti, tuon leikkauksen jälkeen. Nolla, vaikka olen imettänytkin. Lääkäri totesi, että kai niillä joku mysteerinen yhteys voi olla. 

Patti rinnassa, seuraavana aamuna lääkäriin. 

Kun olin toipunut leikkauksesta, seuraavana olikin vuorossa jotain mitä en osannut nuorena aikuisena odottaa. Löysin rinnastani ison patin ja näytin sen heti äidilleni, joka oli työkseen perushoitaja (nykyään eläkkellä). Normaalisti äiti olisi vain nauranut kun skitsoilen aina, kaikesta. Mutta tällä kertaa sanoi, että me lähdetään heti aamulla lääkäriin. En nukkunut koko yönä. 

Kyseessä on kasvain. 

Rinta ultrattiin, patista otettiin koepala ja meidät kutsuttiin melko pian vastaanotolle. Äiti enteili pahaa, kun pelkkä puhelinsoitto ei riittänyt vaan meidät pyydettiin lääkärin luo. "Kyseessä on kasvain, mutta se on hyvälaatuinen". Tuon pilkun kohdalla tuntui olevan ikuisuus. Tuntui, että mutta -sanaa ei tule ja nyt mulla on syöpä. Se mitä oon pelännyt koko ajan. Mutta pilkun jälkeen kuultu lause vähän huojensi. Okei, hyvälaatuinen. Mutta mikä se on, miksi se on ja mitä sille voi tehdä? Ja eniten: voiko se muuttua syöväksi? 

Nuorilla naisilla on paljon kasvaimia

Noin se lääkäri silloin sanoi. Olin vain niin pienirintainen, että tunsin omani. Fibroadenooma on kuulemma hyvälaatuinen kasvain, mikä yleensä on vaaraton ja ilmestyy usein nuorille naisille. Heillä joilla on isommat rinnat, eikä tunnustele koskaan mahdollisia patteja - eivät koskaan tule tietämään asiasta. Okei, huh. Kunnes kuulin, että ajan myötä kasvain tosin voi muuttua pahalaatuiseksi. 

Maaliskuussa makasin leikkauspöydällä. 

Sanoin, että haluan kasvaimen pois häiritsemästä mieltäni. Aluksi piti mennä paikallispuudutukseen, mutta koska rintaa on vaikeaa puuduttaa - päädyin nukutukseen. Leikkaus meni hyvin ja toipuminen oli nopeaa. Sulavat tikit eivät vain koskaan sulaneet, joten äiti nappasi ne irti kun haava oli parantunut. 

Rintakivut ja mammografia. 

Viime vuonna tähän aikaan kärsin e-pillereiden aiheuttamista oireista. Niitä en ala tähän luettelemaan, mutta yksi oire oli rintakipu. Mieheni painostuksesta otin puhelimen käteen ja varasin itselleni ajan. Lääkäri ei historiani takia vähätellyt oireitani (vaikka olenkin nuori), vaan passitti mammografiaan. Meni muutama viikko, kun sitten istuskelin mammografian odotustilassa. Mieheni tuli mukaan, koska tilanne pelotti. Ei niinkään toimenpide, vaan tulokset. Kun sain kutsun, kuulin että pääsenkin ultraan. Olin niin nuori, ettei mua haluttu laittaa mammografiaan. Ultraustilanne oli hieman kiusallinen, sillä oleilin siellä rinnat paljaana jonkun miehen vierellä, joka ei ollut edes lääkäri. Mies oli joku joka osasi käyttää uutta ultraus-konetta ja opasti hoitajille mistä napista täytyy painaa ja milloin. Ultra sattui, ällötti ja inhotti. Onnekseni menin, sillä sain "puhtaat paperit". Ei kasvaimia, ei tulehduksia, no kystia oli kyllä pari - mutta ne on ilmeisesti hyvin normaaleja. 


Pelko poistui. 

Kun lähdin terveeksi todettuna kotiin, päätin etten aio pelätä mitään sellaista, mikä ei välttämättä koskaan edes tapahdu. Sillä jos miettii että polveen sattuu, siihen alkaa sattua. En halua että teen omalla mielelläni mitään hallaa terveydelleni. Jos joskus joudun kokea rintasyövän - sitten olkoon niin. Kuitenkin aion jatkossa elää ajatellen, että pysyn terveenä vanhuuteen asti. 

Koin että mysteeriksi jääneet rintatulehdukset ja naapurin sairastuminen laittoi pelolleni ikään kuin tulta pesään. Kasvain todella pysäytti. Ja viimeistään terveen paperit kertoivat, ettei tässä pelossa ole mitään järkeä. Arvokas opetus, jos ei muuta. Viikonlopun aikana aion ostaa roosanauhan.

Arvostakaa terveyttä ja hyvää oloa. Ihanaa viikonloppua! Meillä alkoi nyt syysloma 🍁

- Emilia


Kommentit

Suositut tekstit