Nippelitietoa - Tätä et tiennyt

Nippelitieto kiinnostaa mua ja siksi ajattelin, että voisin kertoa itsestäni jotain pientä sellaista, mistä monikaan ei vielä tiedä. Osa faktoista liittyy muhun, osa perheeseeni (kuitenkin yksityisyys huomioiden). Alhaalta näet muun muassa tarinan siitä, kuinka naapurin äiti laittoi mun kaverisuhteen poikki, sillä luuli että ulostin heidän asuntoautoon. Löytyy myös syy sille, miksi olen esiintynyt Seinäjoen kaupunginteatterilla monen vuoden ajan.

Hauskoja faktoja.

Mies näyttelee uudessa Tuntematon sotilas -elokuvassa.

- Vuonna 2016 kun me oltiin juuri muutettu Tampereelle, mies sai Veikkaukselta infon että Tuntematon sotilas -elokuvaan etsitään miehiä (siinä oli ehkä joku ikähaarukka 19-30v tms). Hän laittoi sinne hakemusta kuvan kera, kertoi itsestään ja pääsi osallistumaan. Syksyllä 2016 aamuyöllä mies lähti junalla Helsinkiin ja Suomenlinnaan päiväksi kuvauksiin. Hauska sattuma on se, että mies itse asiassa näkyy elokuvassakin. Hän on ihan eturivissä marssimassa Petroskoin kohtauksessa.

Olen ollut lukiossa yhden kuukauden.

- Aloitin lukion (koska kaikki kaveritkin) hieman sokeana tulevasta vuonna 2012 ja lähdin sieltä ennen ensimmäistä koeviikkoa. Sain huonolla tuurilla ensimmäiseen jaksoon kaikki aineet missä olen huono; matematiikan, fysiikan ja kemian. Liikunta ja äidinkieli oli ainoat kivat kurssit, mutta äidinkieli oli mulla ns. pidennettynä, vaikka mulla ei ollut ongelmia siinä. Kuulemma en vain mahtunut muille kursseille, joten jouduin hidastettuun äidinkieleen. Motivaatio lopahti ja vaihdoin merkonomin opintoihin.

Multa ja mun mieheltä on molemmilta leikattu nielurisat aikuisiällä.

- Menin vuosia riivanneiden angiinojen takia nielurisaleikkaukseen kun täytin 18v. Mies taas kävi samaisessa leikkauksessa joskus 21v tai 22v. Olin hänelle hyvä kotihoitaja ensimmäisten kivuliaiden päivien aikana, sillä olin itsekin käynyt leikkauksen aikoinaan läpi.

Olen esiintynyt vuosina 2000-2012 keväisin Seinäjoen kaupunginteatterilla.

- Aloitin baletin vuonna 2000 ja lopetin sen puolen vuoden tauon jälkeen vuonna 2012. Tuossa välissä esiinnyin joka kevät Seinäjoen kaupunginteatterin lavalla. Esiinnyin myös ainakin Oulussa, Mikkelissä, Lahdessa ja Kuopiossa (kisoissa).

Olen laulanut cd-levyllä.

- Kuten myös mun isoveli ja isosisko. Me ollaan kaikki oltu musiikkiluokilla ja levyt äänitettiin siis juhlavuosien kunniaksi. Sisarusten aikana Seinäjoen musiikkiluokat juhli syntymäpäivää, ehkä 30v ja mun aikana musiikkiluokat täytti 40v. Esiinnyin siis Seinäjoen musiikkiluokkien synttärilevyllä (kuorossa). 

Ollaan molemmat miehen kanssa oltu isosina.

- En tiedä miksi, mutta monia yllättää se että olen toiminut isosena rippileirillä. Oma ripari on aina oma ripari, sanotaan. Mutta mulla parhaimmat muistot on siltä rippileiriltä, kun sain olla isosena. Myös mies on ollut isosena, mutta eri paikassa.

Matkustetaan sattumalta Ilkka Alangon perheen kanssa.

- Ollaan ehditty käydä miehen kanssa tässä ruuhkavuosien keskellä vain kaksi kertaa (yhdessä) ulkomailla. Ruotsissa ja Virossa. Molempina kertoina ihan samassa paikassa kuin me, on ollut laulaja Ilkka Alanko perheensä kanssa. Ruotsissa metroasemalla he istuivat meidän vieressä, eikä siinä mitään ihmeellistä. Mutta heti Virossa kohdattiin taas liikennevaloissa sattumalta. Jos seuraavalla kerralla vielä kohdataan, menen kyllä sanomaan heille jotain (ja nolaan itseni).

Maistoin vuohenjuustoa ensimmäisen kerran vasta kolme vuotta sitten ja tykästyin.

- Ja sinappia! Sinapista en erityisesti vielä tykkää, mutta opettelen. Aina oppii uutta. Samoin oliivi.. menee pitsan päällä, mutta ei yksistään.

Olen myynyt satasella naisten nahkasaappaat miehelle.

- Olin Seinäjoella pienessä kenkäkaupassa työharjoittelussa joskus vuonna 2013 ja oli aika hiljainen iltapäivä. Liikkeen ohi kulki levottomasti joku ihan tavallisen näköinen keski-ikäinen mies. Hän kurkki ikkunoista välillä sisään ja sitten kysyin työnantajaltani, että mikähän ihme hiippari tuo mies on. Työnantaja vastasi "hän on meidän yksi vakioasiakas, hän ostaa naisten nahkasaappaita itselleen, mitä isompi korko sen parempi". Hän ei kuulemma kehdannut astua liikkeeseen jos sielä oli miehiä. Yhtenä päivänä tämä mies tuli sisälle. Soviteltiin saappaita ja hän valitsi sellaiset, missä oli korkein korko. Hän oli hieman ujo, mutta todella mukava ja sainkin silloin ensimmäisen kerran myytyä liikkeen kalleimmat kengät!

Olen varastanut ja joutunut poliisiautoon.

- Olin 14-vuotias uhmakkaassa vaiheessa oleva teini. Halusin kajaalin, mutta aavistelin etten olisi saanut siihen vanhemmiltani rahaa. Marssin Anttilaan ja otin hyllystä kajaalin. Nappasin siitä hälytystarran pois ja sujautin sen hihaani. Liukuportaissa vartija (nainen) otti musta jonkun ihme ninjaotteen (tarpeetonta) ja vei takahuoneeseen, missä mun piti tyhjätä laukku ja odottaa poliiseja. Poliisit olivat rentoja ja mukavia. Juttelin heidän kanssaan muun muassa siitä, että taktikoin näpistyksen tähän ikään, ettei siitä tule vielä merkintöjä. He sanoivat, että kyllä musta vielä voisi poliisi tulla - silloin kivi vierähti sydämeltä. Se oli kokemus ja siitä oppi.

Naapurin äiti syytti mua lapsena asuntoautoon ulostamisesta ja rikkoi mun ystävyyden.

- Mulla oli ala-asteella parhaana kaverina mun naapuri, vuotta nuorempi tyttö. Meillä oli parhaat jutut ja tosi hauskaa yhdessä. Kävin heidän perheen kanssa asuntoautolla heidän mökilläkin yksi kesä. Muistan kun syötiin iltapalaa ja sanoin, että voisin käydä vessassa. Kävin lähellä olevassa hyyskässä ja jäin istuskelemaan asuntoauton portaille hetkeksi. Tytön äiti oli kuulemma nähnyt, että ulostan siihen. Asuntoauton sisältä matosta löytyi ulostetta myöhemmin, mutta itse epäilen siitä mökkinaapurin koiraa. Se juoksenteli siellä vapaana koko ajan. Kun saavuimme kotiin, naapuri kielsi mua olemasta hänen tyttärensä kaveri ja oli avaamatta ovia kun koputin. Nainen oli opettaja ja vaikutti normaalilta, mutta... Tämä oli maailman naurettavin juttu. Vieläkään ei olla tekemisissä. Nämä kyseiset naapurit eivät ole sillä kadulla kenenkään asukkaiden suosikkeja. He ovat vähän etäisiä, eivätkä osallistu koskaan mihinkään yhteiseen tapahtumaan. Terveisiä siis sinne; en ulostanut teidän asuntoautoon ja vaikka olisinkin niin tehnyt, niin musta tuli ihan tavallinen terve nainen. En kärsi "ulostan ystävieni olohuoneen matolle" -sairaudesta. Ei mua tarvitse pelätä.

Poltin ensimmäisen tupakan 12-vuotiaana.

- Välitunnilla livahdettiin parin kaverin kanssa Torikeskuksen kulmille ja hengittämällä "hevonen" yskin punaista tupakkaa keuhkoistani. Ostin yhden tupakan kahdella eurolla ja siihen se sitten jäikin.

Uskoin vielä ala-asteella peikkojen olemassaoloon.

- Meidän talon vieressä oli paljon metsää ja äitini kertoi pienenä, että naava puissa on peikon karvaa/partaa. Kun kuljin metsässä yksin, kuvittelin että siellä asui peikkoja. En pelännyt, mutta mielikuvitus oli valtava tuolloin.

Meinattiin antaa Alinalle nimeksi Viivi.

- Vielä ristiäisten päivänä pohdittiin, tulisiko Alinasta sittenkin Viivi. Mies tykkäsi siitä nimestä, mutta päädyttiin kuitenkin kansainväliseen nimeen ja hyvä niin.

Iskä muutti meille vasta kun olin neljä.

- Liikaa en mene toisen yksityiselämään, mutta lyhyesti; mun iskän ex-vaimo sairastui vakavasti ja hän toivoi, että iskä saisi jatkaa elämäänsä (perustaa perheen ym). Kun mun vanhemmat myöhemmin tapasi, iskä asui vielä hänen itse rakentamassaan omakotitalossa. Hän muutti meille vasta kun olin 4-vuotias, mutta mun muistissa iskä on aina asunut meillä. En muista tuosta kahden kodin välillä ramppaamisesta mitään, sillä olin niin pieni. He asuivat kuitenkin samassa kaupungissa.

Kärsin molemmissa raskauksissa pahasta pahoinvoinnista.

En saanut koskaan hyperemeesistä diagnoosia sillä en joutunut tiputukseen, mutta sanon aina että mulla oli molemmissa raskauksissa se. Oksensin nimittäin jo viikoilta viisi aina sinne synnytyksiin asti.

Olen katsonut Salkkareita alusta asti ja katson edelleen.

- Jo vuodesta 1999 aloin katsomaan Salkkareita ja jotenkin siitä on jäänyt tapa. En katso sitä mitenkään tosissaan; välillä näyttelijät ovat huonoja ja juoni menee aina samaa kaavaa yms. Mutta pilke silmäkulmassa katsomalla, se on hyvä sarja.

Olen pelannut spiritismiä pari kertaa ja se toimi.

- Olen kokeillut sitä kolme kertaa, kaksi kolmesta kerrasta se onnistui. Yhtenä kertana ei tapahtunut mitään. Olen pelannut sitä siskoni ja äitini kanssa. Testasimme myös niin, että kysyimme kysymyksen mitä äiti ei voinut tietää ja otimme kädet laudalta pois. Vain äitin käsi pelilaudalla, saimme silti oikean vastauksen. En tiedä uskonko tuollaiseen, olen avoin jollekin loogiselle selitykselle. Mutta sen sanon käsi sydämellä, että se toimi.

En ole koskaan nähnyt isäni isää.

- Isäni isä menehtyi onnettomuuden seurauksena vuonna 1968 joten en ole koskaan nähnyt häntä. Kävin viime kesänä ensimmäistä kertaa hänen haudallaan. Aion varmaan käydä jatkossakin, jos sielä päin kuljen. 

Haaveilen aina että olisin kasvissyöjä ja uskon, että joku päivä musta on siihen.

- Rakastan hyvin rapeaksi paistettua jauhelihaa, broilerin rintafile riisipedillä on nam, herkuttelen joskus HK:n ohuen ohut kevyt meetvurstilla ja Kivikylän lihapullat on parhaita. Yksi Atrillin makkarakin menee retkellä luonnon keskellä ihanasti. Nuo tuotteet on syy sille, miksi syön lihaa. Vielä jonain päivänä lopetan ainakin punaisen lihan syömisen.

Tällaisia pieniä faktoja mun ja meidän elämästä, mistä en ole ehkä aikaisemmin kertonut. Mä itse tykkään lukea erilaisten ihmisten kokemuksista ja ajatuksista, joten siksi ajattelin itsekin tehdä tällaisen. Yllätyitkö jostain faktasta?


- Emilia 

Kommentit

Suositut postaukset