Elämäni kallein reissu - Kipua, tuskaa ja onnea

Selasin viime yönä Instagramin läpi ihan muuten vain, kun en saanut unta. Huomasin, että monet ikäiseni tutut ja tuntemattomat joko on ulkomailla nyt tai on ennen koronaa matkustellut paljon. Vaikka monilla mun ikäisillä on jo koulutus alla, niin mietin silti että mistä on moiset rahat matkustella ympäri maailmaa? Asiahan ei sinänsä mulle kuulu mikä rahatilanne kenelläkin on, mutta aihe pisti mua silmään. Olisiko mulla varaa matkustella, jos asiat olisivat menneet toisin? En olisi tavannut mun miestä, en olisi tullut raskaaksi, olisin käynyt kauppiksen loppuun ja mennyt töihin. Olisinko yksinäinen, mutta tilit olisi täynnä rahaa? Ajatus toisenlaisesta elämästä puistattaa, vaikka olisihan sekin voinut olla hienoa.

Ruotsi ja Viro x2, plus palkka.

Olen matkustanut aikuisiällä kolme kertaa. Kerran Ruotsiin mieheni kanssa, kerran Viroon. Toisen kerran Viroon siskoni ja serkkuni kanssa. Olen matkustellut kyllä pienenä, mutta nyt parikymppisenä todella vähän. Suomi on sen sijaan tullut tutuksi - jo ennen koronaa. Suomi on kallis maa ja täällä ei ole halpaa mennä edes Omenahotelliin (jos siis vertaa hinta/laatua). Tai itse koen, että on paljon tärkeämpiäkin asioita mihin laittaa rahaa, kuin tylsä hotellihuone. Esimerkiksi ostaa uudet turvalliset talvirenkaat autoon, ostaa työharjoitteluun sinne sopivat työkengät ja ostaa monipuolista ruokaa jääkaapin täydeltä. Suomalaiset eivät puhu palkasta koskaan. Ehkä siinä pelätään sitä, että leimataan joko köyhäksi tai pröystäilijäksi. Itse koen sen niin, että palkka on hyvin toissijainen juttu. Mun perushoitajan palkallakin elänyt äiti on ostanut itselleen ison omakotitalon, maksanut asuntovelat pois ja nyt omistaa oman mökinkin mun iskän kanssa. Sulla on rahaa siihen, mihin priorisoit. Itse olin viisi vuotta kotiäitinä ja nyt opiskelen. En ole silti koskaan kokenut köyhyyttä. Kliseistä mutta totta; elämä on valintoja.

Koin melko kalliin matkan mieheni kanssa.

Vuonna 2015 ja toisen kerran vähän eri paikassa vuonna 2018. Joko arvaat millaiset reissut oli kyseessä? Tähän asti elämäni kalleimmat reissut. Lokakuussa 2015 synnytin. Toisen kerran toukokuussa 2018. Äidit ja isät nyökyttelee, lapsettomat ihmettelee. Kyllä, synnytykset maksaa - mutta niin paljon kun on erilaisia synnytyksiä, on myös paljon erilaisia laskuja. Mun synnytyslaskut huiteli siellä 300 euron paikkeilla, plus miinus. Ja kuvitelkaa, sen maksoi pois mukisematta eräpäivään mennessä yksi kotiäiti ja yksi opiskelija - me. Edellisen synnytyslaskun mukana taisi tulla vielä erikseen lasku potilashotellistakin, jos oikein muistan. Synnytykset oli mulle erittäin kivuliaita, oivaltavia, kokemuksellisia ja ikimuistoisia reissuja. Kun palasimme kotiin, olo ei ollut rentoutunut tai energinen kuten yleensä reissun jälkeen - mutta olo oli tyytyväinen ja erittäin onnellinen, vaikkakin väsynyt ja turvonnut. 

Ollaan vielä nuoria kun lapset ovat teinejä.

Kun jotkut miettii "musta ei olis kyllä vielä vanhemmaksi, haluan matkustella ja nähdä maailmaa enkä sitoutua pieneen vauvaan". Tuollainen ajatus on täysin ok. You do you. Itse kuitenkin koen, ettei mulla olisi ilman lapsiakaan juuri nyt aikaa tai rahaa matkustella miten haluaa. Nyt luodaan uraa (jos haluaa), säästetään asuntoon (jos haluaa), opiskellaan (jos haluaa). Me ollaan miehen kanssa vielä kuitenkin melko nuoria, kun meidän lapset ovat jo teinejä. Kun he ovat nuoria aikuisia (20v), me ollaan vasta nelikymppisiä. Meillä toivon mukaan on jo koti ja ehkä asuntolainaakin hyvin maksettuna, meillä on toivottavasti työpaikat, meillä on siten parempi rahatilanne kuin nyt eikä mitään sitoumuksia pieniin vauvoihin. Silloin viimeistään on meidän aika reissata ja nähdä maailmaa. Saada muitakin kokemuksia, kuin synnytykset.

Kerro kommentteihin sun unelmien lomakohde 🖤 Mä haaveilen Norjan vuorista, Islannin luonnosta, Ranskan maaseudusta, Kreikan lomakohteista, historiasta ja löhöiltystä. 



 - Emilia


Kommentit

Suositut postaukset