Kolmas lapsi - Lista plussista ja miinuksista

Lapsia saadaan, ei hankita. Toisaalta taas valtaväestö pystyy kontrolloimaan sitä, haluaako saada lapsia vaiko ei. Itse kuulun tähän porukkaan ja viime aikoina olen kovasti miettinyt kolmatta lasta. Ihan omissa ajatuksissani vain. Meiltä monesti kysellään, halutaanko vielä lisää lapsia. Vastaus on, että tällä hetkellä ei. Eikä todennäköisesti jatkossakaan. Tuntuu, että tällä hetkellä todella monet ympärilläni on raskaana, toivoo että olisi raskaana, on menossa synnyttämään tai on juuri synnyttänyt. Se saa ajatukset hyrräämään.

Plussat ja miinukset.

Olen tehnyt puhelimeni muistiinpanoihin listaa kolmannen lapsen plussista ja miinuksista. Jotkut ehkä saattaa ajatella, että turhaa tällainen. Itse kuitenkin elän sellaista aikaa elämässäni juuri nyt, että asioita on ihan hyvä suunnitella jos haluaa edetä omia unelmiaan kohti. Viiden vuoden kotiäiteilyn jälkeen, nyt jos koskaan on se oman ajan aika. Mitä itseeni tulee, niin; olen vasta aloittanut koulun. Haluan turvan ammatista, haluan valmistua. Koen kyllä vähän painettakin perheeltä kouluttautua, mutta onneksi olen heidän kanssaan samaa mieltä. Haaveeni on olla terveydenhoitaja ja koulutukset kestää vuosia. Siksi olisi hyvä jatkaa opintoja ilman taukoja - jotta pääsisi "jo" kolmekymppisenä työelämään. Opiskelut ei tuo rahaa ja säästetään muutenkin jo omaa asuntoa varten. Kaikki muu ylimääräinen menee elämiseen (auto, vuokra, ruoka..). Kolmas lapsi veisi rahaa - etenkin jos taas korvikerumbaan jouduttaisiin. Lisäksi, tarvittaisiin meidän katumaasturin tilalle vieläkin isompi auto, että lapset mahtuisi turvaistuimiin.

Vauva on ihana ajatus, mutta pelottaa liikaa.

Puolet musta ajattelee, että vauvat on ihania. Ja että jos nyt lapsi tulisi, niin kaikki asiat varmasti järjestyisi jotenkin. Silti isoin painava syy on pelko. Olen jo nyt suunnattoman kiitollinen, että meillä on kaksi tervettä lasta. Voitaisiinko meille muka suoda vielä kolmaskin? Mitä jos raskaus menee kesken, tulee kohtukuolema, synnytyksessä tulee hapenpuute, kätkytkuolema, vammautuminen..... Pelkojen lista vain jatkuu. Lisänä tähän on pakko sanoa, että pahoinvointi raskausaikoina oli niin pahaa, ettei aika ole kullannut muistojani. En mitenkään voisi olla kahden lapsen kanssa taas sellaisessa kunnossa yhdeksää kuukautta.

Vartalo fyysisesti.

Vaikka olen vasta pian 25-vuotias, tuntuu että kroppa on jo melko hajalla. Ranne naksuu oudosti ja on ollut kipeä jo kuukauden, välilevynpullistumat Alinan synnytyksen ajoilta laittoi mut Robinia odottaessa pyörätuoliin. Keskivartalossa ei ole minkäänlaista pitoa. Jotenkin tuntuu, että hajoaisin fyysisesti jos tulisin vielä raskaaksi. Palautuminen edellisistä raskauksista on tavallaan vielä ihan kesken.

Olemme onneksi miehen kanssa näistä asioista samaa mieltä. Kummallakaan ei ole erityisesti tarvetta saada lisää ihmisiä meidän perheeseen, tämä kokoonpano tuntuu jo nyt kokonaiselle. Yhteiskunta on tehty nelihenkiselle perheelle, joten siinäkin mielessä juuri näin on helppoa olla. En koe mitään kaipuuta vauva-aikaan, enkä ole koskaan halunnut isoa perhettä. Meillä on täydellinen nukkekotiperhe juuri nyt. Tietysti olisi ihanaa välillä hoitaa vauvaa tai saada pidellä sylissä, toivotaan että tulevaisuudessa sellainen mahdollisuus meille annetaan - jonkun läheisen kautta. 

Juuri nyt on hyvä juuri näin. Lapsiluku on täynnä ja perhe on kokonainen.

©Netta

- Emilia


Kommentit

Suositut postaukset