Päivä päiväkodissa - Älä vaadi kuuta taivaalta

Täällä erittäin väsynyt ja kaikkensa antanut harjoittelija kirjoittelee, hyvää iltapäivää. Aloitin maanantaina työharjoittelun päiväkodissa. En aio tietenkään tuoda ilmi sitä missä olen tai edes minkä ikäisiä hoidan. Otan asian vakavasti ja rajaan mahdollisimman paljon aiheesta, suojatakseni muiden päiväkodissa olevien yksityisyydet. Mutta kuitenkin kirjoitan omasta elämästäni ja kokemuksistani blogiin, joten haluan sanoa jotain. Edes sen, että väsy on kova ja haaveilen kahvista joka hetki (vaikka en kahvia voikaan juoda).

Pääsy oven toiselle puolelle avartaa.

Vaikka olen ollut harjoittelussa nyt vasta pian viikon, olen kokenut jo paljon. Jo heti ensimmäisenä päivänä pääsin kokemaan koko päivärytmin ja tutustuin ryhmän aikuisiin ja lapsiin. Seuraavina päivinä pääsin jo tekemään käytännössä kaikki hoidolliset asiat, mitä lähihoitajilta vaaditaan. Olen hyvin oma-aloitteinen ja aktiivinen. Semmoisen "puhelimella roikkuvan mörököllin" vastakohta. Aktiivisuus kuitenkin väsyttää äärettömän paljon, etenkin kun on harjoittelijan roolissa. Ilmapiiri on kuitenkin hyvä ja lapset ovat ihania, joten varmasti selviän.

Asiakas vs työntekijä.

Vaikka mua ei työntekijäksi lasketakaan, niin olen päässyt kuitenkin osaksi henkilökuntaa. Otan lapsiin luontevasti kontaktia ja lapset selkeästi luottavat muhun jo nyt - mikä on äärimmäisen ihana juttu huomata. Varmasti auttaa se, että itsellä on omia lapsia ja asiakkaan näkökulmaa päiväkodista. On ollut mielenkiintoista päästä näkemään, miksi vaatteet kannattaa nimikoida ja miksi joskus vaatteet on jäänyt kuivauskaappiin iltapäivällä, eikä ole omalla paikalla. Listaan alas, mitä huomioita olen tehnyt asiakkaan, sekä työntekijän näkökulmista päiväkodissa.

Vanhemman näkökulma:

+ Miksi hankitaan kuravaatteet, kun niitä ei edes käytetä?

+ Miksi lapset puetaan ulos niin, että heillä on ihan hiki?

+ Pitääkö päällä oleva paitakin nimikoida?

+ Haluan tietää lapseni päivästä kaiken.

+ Onko lapsi yksin vai muiden kanssa?

+ Tuliko lapsella kakkaa päivän aikana?

Työntekijän näkökulma:

+ Kurakelit on yksi iso pukemis- ja kurarumba työntekijöille, on vain helpompaa jäädä sateella sisälle. Kuravaatteet silti täytyy olla, jos esimerkiksi talvella lumi on märkää (ei kastu haalarit).

+ Sää näkyy ikkunasta, ei pysty ennustamaan esimerkiksi tuuleeko ulkona vaiko ei. Lisäksi, monet lapset vain seisoskelee ulkona jolloin on tärkeää, että on lämmintä vaatetta päällä. Ne jotka liikkuu paljon - heille saattaa tulla hiki, mutta haalaria voi esim vähän aukaista.

+ Pitää. (Meiltä tosin välillä unhotuu, mutta ollaan ihmisiä eikä kaikkea voi muistaa). Varsinkin päiväunia nukkuvien lasten vaatteet on hyvä nimikoida sukista lähtien, sillä vaatteita vaihdellaan päälle ja pois. Jokaisen lapsen omia vaatteita on mahdoton muistaa.

+ Kaikkea ei voi aina muistaa. Esimerkiksi aamuvuorossa ollut henkilö on jo lähtenyt kotiin, eikä voi kertoa siten miten lapsi söi aamupalan. Tosin on olemassa päiväkotiin tarkoitettu sovellus, minne voisi kertoa pienesti lapsen päivästä. Sitä voisi täyttää esimerkiksi päiväunien aikaan. Ne tosin usein jää kirjoittelematta ilmeisesti.

+ Vaikea kysymys. Päivät ovat erilaisia. Joskus lapsella saattaa olla sosiaalinen päivä (leikkii useamman eri lapsen kanssa, aikuistenkin), joskus lapsi saattaa haluta leikkiä yksin. Usein voi olla myös aina se yksi ja tietty sama kaveri leikeissä mukana. Jos esimerkiksi yksinolo on päivittäistä, siitä voisi tarkemmin kertoa vanhemmille.

+ Lapset käyvät 7-8h aikana useasti vessassa, joten on täysin mahdotonta muistaa millaiset tarpeet kukakin on tehnyt ja minne. Toki jos on syy olla huolissaan, tarkkaillaan varmasti enemmän ja infoillaan.

Tuossa siis omia huomioita vanhemman ja työntekijän näkökulmista katsottuna. On mun mielestä tosi ymmärrettävää, että vanhemmat kyselevät paljon. He näkevät vain oman lapsensa ja hänen tarpeensa, sekä haluavat maailman rakkaimmalle tyypilleen ihanan päivän, viikon, kuukauden ja vuoden. Silti täytyy myös muistaa, että päiväkodin henkilökunta tekee kaikkensa, että jokaisella lapsella olisi turvallinen kokemus olla päiväkodissa joka päivä. Ei vaadita toisiltamme kuuta taivaalta, eihän?



Maksan mielelläni jatkossakin sen kympin siitä, että saan lasteni vaatteisiin heidän nimensä - jos (ja kun) se yhtään auttaa työntekijöitä heidän arvookkaassa työssään. Oletko samaa mieltä?

- Emilia

Kommentit

Suositut postaukset