Lasten herkuttelu isovanhempien kanssa - Äitien puheenvuoro

Postaus karkkipäivästä sai mut ajattelemaan, miten kivaa olisi antaa muiden äitien kertoa omia kokemuksiaan, täällä mun blogissa. Aihe on monia ärsyttävä, mielipiteitä jakava, erilaisia kokemuksia tuova ja selkeästi sellainen, mistä ihmiset haluavat puhua ja lukea. Itse en ota kantaa aiheeseen tässä postauksessa, vaan annan puheenvuoron muille äideille. Aihe kuitenkin kiinnostaa todella paljon, joten katsotaan millaisia kokemuksia muilla äideillä on.

Jokaisen nimi jätetty pois yksityisyyden suojaamiseksi.

Niitä hyviä ja ei niin hyvä kokemuksia.

Äiti 29v, yksi lapsi.

"Tyttö 2,5v, on saanut satunnaisesti sokeria, ensimmäisenä vanhempiensa antamana. Pyritään etsimään ensisijaisesti sokeriton/ei lisättyä sokeria vaihtoehto, mutta joitain leivonnaisia kuten keksejä on saanut syödä tavallisina. Jonkin verran juo mehuja, kuten Raikastamon pillimehuja, noin 1-2 krt viikossa. Kotona herkutellaan pääosin taaperopatukoilla, ruissipseillä, naksuilla tai silloin tällöin parilla rusinalla. 
Isovanhemmat ovat hyväksyneet nykyisen tavan kohtalaisesti. Toisella puolella olisi selkeästi enemmän houkutuksia antaa sokeriherkkuja, ja kerran on annettukin ilman lupaa salaa yökylässä jäätelöä. Sinänsä kertaluontoisesti asia ei olisi haitannut, mutta lisäharmia asia toi siksi kun tyttö on maidottomalla ruokavaliolla, joten jäätelö ei sopinut vatsalle. Maidoton ruokavalio tuo myös tavallaan helpotusta siihen, että kynnys antaa mitään herkkuja on suurempi, koska maidottomia herkkuja on melko vähän. Vanhempien luvalla toisinaan esimerkiksi tavallinen keksi käy. Maidoton ruokavalio ei ole siis täysin ehdoton. Haluan kuitenkin vanhempana itse päättää ja arvioida, mikä maitoa sisältämä herkku sopii lapselle annettavaksi. Nykyään siis isovanhemmat hyväksyttävät hankkimansa herkut meillä, mikä tuntuu hyvältä, että lapsen suuhun ei eksy mitään mitä emme haluaisi, vaikka emme asiasta itse maailman tiukimpia ole. Ajatellaan kuitenkin, että niin pitkään kuin pärjätään ilman suurempaa sokerimäärää, mennään näin - koska ehtinee kyllä elämässään syömään sokeria ihan riittävästi. Haluaisin itse myös opettaa valitsemaan terveellisiä asioita sokerin tilalle ilman suurempaa numeroa, ja marjat esimerkiksi tekevät hyvin kauppansa."

Äiti 26v, yksi lapsi.

"Meillä on aika löyhää makeisten kanssa nykyään. Ennen olin aika tiukkapipo asian suhteen ettei turhaan makeisia antaisi, mielessäni ne ovat "juhlaherkkuja". Vanhempani taas tarjoavat kaikenlaisia herkkuja päivät pitkät ja tutustuttivat perheeseemme "matkaevään", että hyvillä mielin poistutaan heiltä. Ketutti tietysti suuresti aina saada sokerihumalainen hirviö kotiin vietäväksi. Ennen kuin otin asian puheeksi vanhempieni kanssa, pohdin että vanhempani suhde lapseeni on erilainen kuin minulla, minä olen lapseni kasvattaja, eivät he. Sitten sovimme, että herkkuja ei olisi koko ajan tarjolla, mielellään vain ruuan jälkeen - ja matkaeväs sai jäädä. Matkaevästä on tullut hyödynnettyä hankalina tarha-aamuina kotonakin.
Nykyään jos lapsen karkkihammasta kolottaa niin annan luvan ottaa yhden karkin. Toivon, että tällänen käytäntö ehkä luo paremman suhtautumisen herkkuihin, toisin kuin matkaeväs, joka harmin hetkellä kuulostaakin täysin lohturuualta."

Äiti 26v, kolme lasta.

"Meillä herkutellaan kerran viikossa, joskus spesiaalitilanteissa enemmän. Oon aika tarkka arjessa, mutta en ollenkaan tarkka esimerkiksi isovanhempien suhteen. Meillä on tosi, tosi suppea turvaverkko ja mulle on ihan sama, vaikka mummolassa syötettäisiin pelkkää sokeria kun lapset on siellä hoidossa. Kaikki muu on tärkeämpää. Ja se, että on edes ne yhdet ihmiset jotka auttaa lastenhoidossa, en haluais ihan pienestä alkaa marmattaa. En ole siis edes vaatinut mitään isovanhemmilta vaikkapa sokerin suhteen ja jos vaatisin, he noudattaisi varmasti sitä kyllä."

Äiti 26v, kaksi lasta.

"Meillä on kaksi lasta, kohta 5v ja 3v.
Oon itse sellainen vanhempi, joka haluaa rajoittaa lasten makean syömistä. Myös terveydellisistä syistä, mutta myös siksi, että meidän lapsilla sokerin saanti villitsee lapsia huomattavasti. Tällä hetkellä meillä herkutellaan pääasiassa viikonloppuisin johtuen siitä, että arkena ollaan töissä/hoidossa eikä olla välipala-aikaan kotona. Haluan opettaa lapsille kohtuullista herkuttelua, ei lakkoa tai totaali kieltäytymistä, ei överimässäilyä, vaan jotain tältä väliltä. Tärkeää on mielestäni pitää herkuttelu puhtaasti herkutteluna, eikä esimerkiksi yhdistää sitä jostain asiasta palkitsemiseen tms. Meillä on lapsilla karkkipäivä. Perjantaina iltaruoan jälkeen saavat noin 5-10 karkkia omaan pieneen pussiinsa. Ite ajattelen, että kunnon ruoka täytyy olla alla ennen karkkien syömistä, niin vältytään mahakivuilta ja äkkinäiseltä sokeripiikiltä. Sitten isovanhemmista vielä, meillä tällä hetkellä ihan hyvä tilanne. Lapsille tarjotaan mummolassa herkkua saman aikaan kun aikuisillekin ja lasten pyytäessä lisää, isovanhemmat kehottavat heitä heittämään kysymyksen vanhempien suuntaan. Tällöin meidän päätettäväksi jää kuinka paljon makeaa halutaan antaa. Joskus ei näin ollut. Ollaan pidetty lapset ilman sokeria vähintään vuoden ikään. Tälle asialle isovanhemmat on välillä naurahtanut. Mutta nykyään ymmärtävät asian, eikä siitä onneksi tarvitse keskustella sen enempää. Mun mielestä tärkeää on pitää sokerin saantia neutraalina asiana. Ei palkintona mistään, eikä lohdutuksena mihinkään. Ja helpommalla pääsee, kun tarjoaa makeaa ainoastaan ruuan jälkeen tai välipalalla suolaisen tarjottavan jälkeen. Koen, että makean tarjoaminen on meillä ainakin vanhempien tekosia, lapset eivät sitä vaadi. Siksi korvaan välillä makeaa tarjottavaa jollain terveellisemmällä asialla. Mulla ei ole tästä asiasta sen enempiä mielipiteitä, koska kuljetaan tässä kultasella keskitiellä, mutta toisaalta en haluakaan olla ehdoton missään."

Äiti 24v, yksi lapsi.

"Meillä ei tarjoilla herkkuja arkena, eikä lapsi ole niitä oppinut kaipaamaankaan. Satunnaisesti juhlissa saanut maistella makeaa. Alussa ollut erimielisyyttä isovanhempien kanssa, sillä ovat täysin eri sukupolvea ja heidän on ollut vaikea ymmärtää, miksi emme halua opettaa makean perään. Hammaslääkäristä isovanhempien saatua ohjeistusta välttää makeaa, kyseenalaistaminen on loppunut ja nykyään kysyvät tarkasti saako jotakin antaa."

Äiti 32v, yksi lapsi.

"Meillä on tapeltu sanallisesti juurikin näistä asoista. Sukupolven ero kai tässä asiassa on se ydin, mutta kurjaa on ollut silti. Vanhempana tarkoitus ei ole jyrätä isovanhempien oikeuksia eikä olla tyly, vaan asettaa omille lapsille säännöt ja toimia omien arvojen mukaisesti. Meidän 4v lapsella on karkkipäivä perjantaisin ja muulloin hän ei karkkia saa. Yritämme tällä sallia elämään mukavia hetkiä, mutta kuitenkin kasvattaa itsekuria herkkujen suhteen. Isovanhemmat eivät sitä aina ymmärrä ja tästä ollaan otettu sanallisesti yhteen. Nykyään he eivät anna lapsellemme ylimääräisiä makeisia ilman meidän lupaa - mutta kuittailua kyllä välillä kuulen, joko suoraan tai epäsuorasti. Lapsen etu kuitenkin aina edellä."

Haastattelin 6 äitiä tätä blogipostausta varten Instagramissa. Iso iso kiitos jokaiselle heistä! Oli mielenkiintoista, että sattumalta tuli näinkin erilaisia näkökulmia yhdestä aiheesta. Samaistutko kenenkään äidin kertomuksiin tässä?



- Emilia

Kommentit

  1. Nimetön2/2/21

    Me ollaan sillä linjalla, että vanhemmat kasvattaa, isovanhemmat hemmottelee. Eli kotona ei sokeriherkkuja, mutta isovanhemmilta niitä saa. Mamman luona voidaan syödä aamupalaksi lettuja kermavaahdolla, nutellalla ja hillolla, kotona sitten terveellisemmin. Kaikilla parempi mieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Kuulostaa melko samalta miten meillä toimitaan :) Ja kun ei tosiaan käydä kerran viikossa mummolassa, vaan harvemmin - niin tämä toimii.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut postaukset