Suoraa puhetta synnytyksestä - Ällövaroitus

Ihan ensin pitää tietenkin todeta seuraava lause; jokaisen synnytys on erilainen ja jokainen kokee asiat omalla tavallaan. Suoraan ei voi verrata, eikä mitään voi olettaa. No niin, nyt kun itsestäänselvät asiat on mainittu, voidaan hypätä suoraan asiaan. Ai niin, täytyy vielä mainita; "synnytys on kaunis ja luonnollinen tapahtuma, siinä ei ole mitään ällöttävää". Ettei mammat vedä taas herneitä nenään, kuten lukiessaan tätä postausta liian tosissaan Mies kertoo synnytyksistä. No mutta.

Oletko kuullut limatulpasta?

Ainakin mun ensimmäisessä raskaudessa limatulpan irtoaminen, oli ensimmäinen "hälytys" siitä, että synnytys oli lähellä. Nimi puhukoon puolestaan, niin ei tarvitse lähteä kuvailemaan sen enempää. Jos nyt mietit yhtään "miksi kerrot täällä näinkin avoimesti", niin siksi että itse olisin halunnut tietää, että tuollaistakin voi tapahtua synnytyksen lähestyessä. 

Lapsivedet vai pissaa?

Muistan kun Kaksplussan bloggari Ihan mamina kertoi postauksessaan juurikin tästä aiheesta. Miten voi olla, että nainen ei tunnista pissaako hän housuun vai napsahtiko nyt lapsivedet? Kyllä noin voi olla. Robinin odotusaikana olin ihan varma, että lapsivedet meni, kunnes sairaalassa huomattiin, että tikkuun ei tullut vaaleanpunaista viivaa. Se tarkoitti, että pissaa se oli. Hieman nolona lähdin takaisin kotiin.

Lapsivedet voi napsahtaa - kirjaimellisesti.

Yleensä varmaan ajatellaan, että lapsivedet vain alkaa valumaan kun on aika. No, niin se about onkin, mutta itsellä on kokemus kunnon napsahduksesta (mikä itse asiassa jopa säikäytti). Oltiin menossa nukkumaan ja kun käännyin sanoakseni hyvät yöt, kuului valtava NAPS ja tunsin heti, että se on menoa nyt. Ensimmäisessä synnytyksessä kalvot jouduttiin puhkaista, sillä synnytys käynnistyi supistuksilla.

Kanyyli saatetaan laittaa myös synnytyksissä.

Monet inhoaa kun laitetaan käteen kanyyli. Itsekään en fanita, ja etenkin kun oli ihan nestehukkainen kroppa niin piikki sattui. Mulla on molemmissa synnytyksissä ollut kanyyli ja jotenkin olen olettanut, että miltei kaikilla on. Eri syistä, toki. Varaudu siis siihen, jos menet synnyttämään sairaalaan.

Ponnistusvaiheen hitaus.

Ensimmäisessä synnytyksessä ponnistusvaihe kesti 50 minuuttia, toisessa 20 minuuttia. Ajantaju on tosin ihan hukassa kun salissa on. Ja hyvä niin. Jos olisin veikannut, olisin sanonut että molemmat ponnistusvaiheet olisi kestänyt sen 10 minuuttia. Mua yllätti synnytyssalin rauhallisuus ja ponnistusvaiheen hitaus. Ponnistaakin pystyi monessa eri asennossa. Jos toinen asento oli huono, pystyi alkuvaiheessa kävelemään toiseen paikkaan. Ainakin siis mun tapauksessa.

Verisuihku ja verkkopikkarit.

Kun synnytys on ohi ja vauveli on päässyt syliin, mennään seuraavaksi suihkuun. Synnytyssalissa on oven takana oma suihku ja vessa äidille. Ensin mennään suihkuun (ja ainakin mulle sanottiin, että sinne voi ja pitää pissata ja muutenkin peseytyä). Se ei ole paikka saippuoille, vaan yksinkertaisesti siellä vain huuhdellaan hyvin hyvin hyvin varovaisesti paikkoja. No hyi, miksi suihkuun voi ja pitää pissata? Siksi, että kätilö sitten tietää että se onnistui eikä ole mitään vikaa ilmennyt synnytyksen jälkeen. Ja siksi ei suositella pönttöä, koska voi olla inhottavaa heti istua. Punaisen suihkun jälkeen päälle laitetaan valtava vaippa. Äidit tietää ne kuuluisat "verkkopikkarit". Ai että.

Kohdun painaminen ja jälkisupistukset.

En tiedä miksi jälkisupistuksista ei puhuta yleisesti. Kaikki tietää, mitä supistukset on ja miksi niitä tulee. Mutta harva ei-synnyttänyt tietää, että myös synnytyksen jälkeen kohtu supistelee. Joskus joillain jopa pahemmin kuin ennen synnytystä. Toisen lapsen jälkeen jälkisupistelu on kuulemma pahempaa kuin ensimmäisen lapsen jälkeen ja itsellä se meni juurikin noin. Supistelut on pahimmat silloin kun imettää. Mutta imettäminen edesauttaa ilmeisesti kohdun supistelua ihan tarkoituksella. Inhottavin hetki on, kun lääkäri tai kätilö tulee ja painaa kovaa käsillään kohtua samalla kun itse makaa selällään sängyssä. Siinä on tarkoituksena katsoa se, miten hyvin kohtu on palautunut ja onko sinne jäänyt jotain esim. istukasta. Itse olin onnekas, kun omalla kohdallani kaikki oli ok, molemmilla kerroilla.

Jälkivuoto ei kestä viikkoa.

Vaan noin kuusi viikkoa. Riippuen ihmisestä. Yleisin kesto on käsittääkseni lähemmäs pari kuukautta. Niin piinaava ja ärsyttävä vaihe. Kuin kuukautiset, mutta pahemmat ja kesti yli kuukauden. Hohhoijaa. Olisipa siitäkin joku maininnut aikoinaan, olisin osannut asennoitua ehkä paremmin.

Kaiken kaikkiaan...

Synnytys on maailman luonnollisin tapahtuma, kaikilla hyvin erilainen (mutta silti myös niin samanlainenkin). Ja täytyy ottaa huomioon, että en näitä pelko silmissä kiiltäen nyt kirjoittanut, vaan hymy korvissa asti muistellen. Aikakin auttaa kultaamaan muistot. Tykkään kun asioista saa nykyään puhua suoraan - pienellä huumorilla höystettynä. Olisipa joku kirjoittanut tällaisen postauksen silloin, kun itse olin raskaana - etenkin kun olin raskaana ensimmäistä kertaa. Toki ihmiset on tässäkin erilaisia; osa ei ehkä halua tietää kaikesta etukäteen ja sekin on ok. Jos olet tuota jälkimmäistä sorttia, niin toivottavasti siinä tapauksessa et lukenut tätä tänne asti.


- Emilia




Kommentit

Suositut postaukset