Lasten ikäero - Sisaruus kasvattaa

Me ollaan tämä viikko kokonaan kotona. Mies tekee töitä makuuhuoneessa tietokonepöydän äärellä, lapset katsoo luvattoman paljon elokuvia Disney+:sta ja mä vaeltelen läppärin ja muistiinpanojen kera huoneesta toiseen, yrittäen samalla valvoa lapsia ja samalla kuunnella opettajan opetusta. Mietin että huh, miten ihmeessä ne vanhemmat selviää tällaisista päivistä, joiden perheessä on enemmän kuin kaksi lasta? Mutta sitten toisaalta, lapsettomat kaverini miettii jo meistä että huh, miten pystytään tähän. Se on se mihin tottuu ja miten suhtautuu. Meillä siis Robin altistui koronalle päiväkodissa, mutta ainakin toistaiseksi hän on oireeton.

"En malta odottaa, että vauva-aika on ohi".

Muistan kun mietin useasti Robinin vauva-aikana sitä, että kumpa tämä jatkuva imetys ja vaippojen vaihto olisi pian ohi ja Alina saisi pikkuveljestään leikkikaverin. (Älä kuitenkaan ymmärrä väärin, nautin silti vauvavuodesta kyllä). Mietin, että ah kuinka helppoa tulisi olemaan, kun lapsista olisi toisilleen seuraa ja voisin hyvällä omallatunnolla tehdä ruokaa rauhassa yksin tai katsoa pienen pätkän omaa sarjaani sohvalla ilman, että heti sanottaisiin "äiti mulla on tylsää". No, vuodet vierivät ja nyt meidän 2-vuotias on meidän 5-vuotiaalle kaveriksi. Ainakin välillä.

"Äiti, Robin veti mua hiuksista taas".

Vaikka meidän perheessä on melko tiukka kuri, me myös kerrotaan päivittäin, kuinka paljon rakastamme toisiamme. Rakkaus on kyllä sellainen, mikä ei sanomalla kulu. Eikä sitä omalle perheelleen voi sanoa omasta mielestäni liikaa. Omassa lapsuudenperheessä kyllä sai paljon rakkautta, mutta ei sitä koskaan ääneen sanottu. Ajat ovat muuttuneet ja nyt, vuonna 2021 kerron joka ilta lapsille kuinka paljon heitä rakastan. Vaikka onhan se ihan itsestäänselvääkin. On maailman onnistunein äiti -olo, kun lapset halaavat toisiaan ja sanovat tykkäävänsä toisistaan. Niitä hetkiä on, mutta riitoja lapsilla sitäkin enemmän. Sisaruus kasvattaa. Sisarukset luovat kaikilla vuorovaikutus-taidoillaan toisilleen hyvää pohjaa elämään. Hyvää pohjaa saa varmasti ilman sisaruksiakin, mutta täytyy sanoa että olen erittäin kiitollinen, että me saimme Alinalle pikkuveljen. Sekään asia ei ole kaikille aina suotu juttu...

2,5 vuotta ikäeroa.

Monet ovat kysyneet multa, että mikä on mun mielestä sopiva ikäero lapsille ja miten koen meidän lasten ikäeron. Kerron sen nyt tähän. Koen sen ensinnäkin niin, etten voisi kuvitella muuta kuin tämän ikäeron. Näin tämän pitikin mennä. No mutta joo, kyllä tuo 2,5 vuotta aika työläskin ikäero on. Siinä kun kuopus on vauva, niin vieressä kiukkuaa tahtoiässä oleva esikoinen. Ei helppoa. Saattaa olla mustasukkaisuutta ja toisaalta taas 2-vuotias ei ehkä täysin vielä ymmärrä, että mikä tuo uusi vauva tuossa nyt oikeasti sitten onkaan. Nyt taas kun kuopus on tahtovassa ja koettelevassa iässä, esikoinen on siinä "helpoimmassa" vaiheessa. Tosin meillä hieman pikkuvanha Alina saattaa saada Robinilta kiukut jo pelkästään siitä, että yrittää "opettaa" miten toimitaan missäkin. Robin haluaa tehdä kaiken itse, mutta ei ihan vielä kaikkea osaa. Alina haluaa tehdä myös (ja osaa), mutta vähän neuvookin siinä samalla. Välillä täytyy muistuttaa, että kukas se äiti tässä perheessä nyt onkaan.

Vuosissa kolme vuotta.

Meidän lapsillahan on siis periaatteessa 2,5 vuotta ikäeroa, mutta vuosissa kolme. Alina syntyi lokakuussa 2015 ja Robin toukokuussa 2018. Koen, että kaikista riidoista ja kiukuista huolimatta meidän lasten ikäero on juuri täydellinen. En osaisi kuvitella mitään muuta!



Millaisia ikäeroja teidän lapsilla on?

- Emilia


Kommentit

  1. Nimetön24/3/21

    Ekalla ja tokalla 2v2kk, tokalla ja kolmosella 1v7kk, kolmosella ja nelosella 3v3kk. Onhan tässä itsellä kiirettä 4 alle kouluikäisen kanssa, mutta ihanasti on lapsista seuraa toisilleen. Enemmän on lasten luonteesta kuin iästä kiinni miten tulevat keskenään toimeen. Välillä sisarus on maailman ihanin asia ja seuraava päivänä ei..

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut postaukset