Olen äiti ja opiskelen - Kuinka sä jaksat?

Arkena herään kuuden-seitsemän välillä aamutorkkuna tuskaisesti herätyskellon ääneen. Herätysäänenä on lintujen viserrystä taustamusiikin kanssa. Joskus nousen ylös heti, joskus torkutan kelloa kymmenen minuutin ajan. Pesen hampaat, puen, juon jotain, laittaudun ja herätän lapset. Lähdetään päiväkodille joko kävellen tai miehen kyydissä. Lapset viedään päiväkotiin, toinen alakertaan ja toinen yläkertaan. Sitten joko autolla miehen kyydissä, tai yksin bussilla kouluun. Jos on etäpäivä, niin kävelen kotiin. Kotona syön aamupalan, mutta koulussa odotan lounastaukoon. En ole aamupala-ihminen, syön vain jos heikottaa.

Ja pitkän päivän jälkeen.

Kun tulen koulusta, yleensä kuljen bussilla kotiin. Bussissa on maskillisia ja maskittomia yskiviä ihmisiä yleensä ainakin kolme/per matka. Bussimatka kestää koululta kotiin noin 25min. Monesti jään päiväkodin pysäkille, haen lapset ja kävellään kotiin. Tai sitten mies on hakenut lapset. Riippuu kumpi pääsee ensin.

Kuinka sä jaksat?

Monet kavereistani kysyy tuota usein. Mietin, että mitä mun pitäisi vastata. "Ai miten jaksan elämääni, arkeani?" Vai "miten jaksan lapsiani?" Vai "puhutaanko nyt opiskeluista?". Jaksan asenteella koko komboa mitä kutsun meidän arjeksi. Joululoma oli niin pitkä, että tätä arkea alkoi jo kaivata. Yhteisiä touhuamisia aamuisin, kävelymatkoja päiväkotiin ja sitä omaa arkea koulussa. Väitän, että siihen turtuu mitä tekee ja se on asenteesta kiinni. Ja turtuminen on tässä asiassa nyt positiivinen juttu. Ei mulla ole vaihtoehtoa arjen helpottamiseksi, ja siksi en koe mitään helpotuskeinoja tarpeellisiksi. Tähän ollaan totuttu ja tämä on meille normaalia. Siinä missä kaverit on koulupäivän jälkeen bussissa väsyneitä, mä olen lasten haun jälkeen väsynyt. Siinä missä joku kokee vaikeaksi aamulla kouluun lähtemisen, koen sitä myös mutta pienenä lisänä siinä on lasten hoitoon viemiset. Ei se ole sen kummempaa tai oudompaa. Välillä ehkä rankempaa - mutta niin palkitsevaa.

Käy koulut, ennen kuin perustat perheen.

Kyllä se varmaan helpompaa olisi, ainakin taloudellisesti. Mutta en näe tuossa sanomassa kuitenkaan hirveästi järkeä. Mun mielestä opiskelevia äitejä täytyisi tuoda enemmän esille, heidän pitäisi enemmän kertoa hein arjestaan ja normalisoida sitä, että äiditkin voivat äitiydestään huolimatta opiskella. Äitiydelle ei ole mitään sen ihmeellisempiä etappeja. Et tarvitse koulutusta, voit kouluttautua äitinäkin. Toki - on helpompaa kun koulutukset on käyty ja äitiyslomalle voi jäädä suoraan töistä, mihin sitten voi palata takaisin kun haluaa. Jos haluaa helpon tien, niin suosittelen opiskelemaan ennen lapsia. Mutta missään nimessä lapset eivät ole esteenä opiskelulle.

Opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen on haaste, mutta kun asenne on oikea niin arki rullaa ja elämä hymyilee. 🙂 Tällaisia pieniä ajatuksia, ennen alkavaa yötä ja seuraavaa arkipäivää.


- Emilia


Kommentit

  1. Anonyymi6/5/21

    Täällä myös äiti, joka opiskelee. Ja kyllä ne päivät kuluu aika nopeasti ja tekemistä on aamu kuudesta siihen ilta yhdeksään mutta samaa mieltä et nautin tästä 😃 Tottakai on väsyneitäki päiviä niinku meillä kaikilla. Mutta nautin arjesta ja opiskelusta vaikka minulla on pieniä lapsia 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla! 🙂 Kiitos sun kommentista ❤️

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit