Stressiä ja hiustenlähtöä - Muutto jo ensi viikolla

Tällä hetkellä elämä on aika stressaavaa. Sinänsä kaikki on oikein hyvin, mutta paljon erilaisia asioita on meneillään. Alina sai eskaripaikan meidän toivomasta paikasta mikä on aivan ihana uutinen, mutta Robinin uusi elokuussa alkava päiväkoti on vielä kysymysmerkkinä. Stressaa, miten kauas lapset toisistaan joutuvat. Tosin jos niin käy, sitten haetaan Robinille nopeasti siirtoa Alinan päiväkotiin. Muutto lähestyy, enää yksi kokonainen viikonloppu täällä ja viimeinen vuokrakin on nyt maksettu. Siitä on nyt pian kuukausi, kun kerroin julkisesti siitä että me muutetaan. Tilanteeseen on jotenkin turtunut ja nyt ärsyttää olla täällä muuttokamppeiden keskellä. Koti on ihan sekaisin ja tavarat etsii pahvilaatikoitaan. No, mutta ehkä innostus ja onnellisuudentunne tulee takaisin heti kun muutto oikeasti lähenee ja saadaan meidän oman kodin avaimet käteen. Tuon lauseen kirjoittaminenkin toi hymyn huulille.

Huonosta matikkapäästä kärsii koko kroppa.

Syksyllä koulu alkoi hyvin ja kasvun jakso sujui todella hyvin. Tiesin jo ennakkoon paljon silloin käsiteltyjä asioita perushoitajan tyttärenä, kahden lapsen äitinä ja kasvatusasioista kiinnostuneena. Työssäoppimisestakin sain täydet pisteet. Olen aina tiennyt, että haluan sellaiseen työhön missä voin kehittää ihmisiä, opettaa ja auttaa. Olen myös aina tiennyt, että hoitaja en ole. Tarkoittaen hoitotyötä vaikkapa sairaalassa tai vanhusten parissa. Lääkelaskut ja anatomia - ei toimi mun päässä. Inhoan päättelyä ja pänttäämistä aiheissa, mitkä ei kiehdo yhtään. Ahdistaa myös todella paljon se, kuinka muiden tekemät oletukset "priimusoppilaasta" hajoilee nyt tässä jaksossa. Itse en ole koskaan väittänyt olevani hyvä koulussa, mutta jostain syystä sellaisen kuvan olen itsestäni antanut. Jopa yksi opettaja sanoi kokeen jälkeen (mistä sain 0-5 asteen arvioinnissa numeron 3), että olisi odottanut multa vitosta. Ei paineita, mutta kiiltokuvat sortuu. Ja sen tuoma stressi konkreettisesti tiputtaa hiuksia päästä. Tuntuu, että olen jatkuvasti jostain kipeä.

Kesäkursseja, sisustamista ja ajokortti.

Siinä on meikäläisen kesäsuunnitelmat kiteytettynä. Rakastan sitä, että me muutetaan kaupungista pois rauhallisempaan ja turvallisempaan paikkaan. Rakastan ajatusta siitä, että lapsilla tulee olemaan turvallinen koulutie. Sekä sitä, että asutaan pian lapsiperhe-alueella. Mutta jos joku miinus täytyy antaa, niin bussiyhteydet on melko huonot. Bussilla koululle kestää matka yli tunnin - kun taas autolla matkaan menee 20min. Ajokortittomana joudun aika paljon tukeutumaan mieheen ja menemään hänen menojensa mukaan. Tähän asti se on ollut ok, mutta kyllä ei olisi ajokortista nyt haittaakaan. Muuten kesä meneekin ihanasti sisustaessa omaa kotia ja lomaillessa. Pari puuduttavaa kesäkurssia kyllä on, mutta niitäkin voi tehdä vaikka omalla takapihalla.

Ensi tiistaina olisi toinen lääkelaskutentti - toivottavasti menisi läpi. Sen jälkeen liuta muita tenttejä, joista viimeinen on vasta 4.kesäkuuta. Toivotaan, etten ole kesällä ihan kokonaan kaljuuntunut!



- Emilia






Kommentit

Suositut tekstit